Follow on Bloglovin

tiistai 7. lokakuuta 2014

Yksi stressitön elämä kiitos!

Tiedättekö, mä olen aikamoinen stressaaja ja höösääjä luonteeltani. Mä olen tiedostanut tuon ärsyttävän puolen osana persoonaani jo pitkään, mutta nyt se on vaivannut hyvin äänekkäästi myös perheessämme ja kodissamme. Haluatteko lukea esimerkkejä? 

Mä stressaan tällä hetkellä elämää eniten mun gradua. Se raksuttaa mun takaraivossa kokoajan kuin mikäkin pääpiru; sun pitäis nyt vähän kuule muija duunaa mua! Näppäile nyt mua!
Mä stressaan kotona epäsiisteydestä; taas oli koira vetäny vessapaperit pitkin kämppää "voisitko yrittää muistaa laittaa sen wc:n oven kiinni ennen lähtöä?!", stressaan varisevia syksyn lehtiä terassilla, murusia lattioilla, koneeseen laittamattomia tiskejä. Maailmanloppuhan se on! Kotiin kun tuut töistä niin kauhee äläälämölö että älä tee noin ja miks taas on näin. 
Mä stressaan ajankäytöstä, oikeastaan nykyään sen puutteesta. Stressaan kun ystävät luulee, että oon unohtanut heidät. Samaten joskus silloin tällöin kuulee samaa vihjausta perheeltä Porin päässä.
Yhteenvedettynä siispä stressaan vaan kun en ole superihminen eikä musta ole repeämään joka paikkaan. Mutta tiedättekö, tää hömelö, joka kiireen keskellä unohtaa kaiken (myös viikko sitten olleen tatuointiaikansa!), on vihdoin alkanut organisoimaan asioitaan kalenterille (sain yliopistolta jokavuotisen ilmaisversion jee!), mutta tiedättekö mitä muuta? Mikä siihen stressiin oikeasti auttaa? Tekeminen! Mä vaan olen aina niin laiska tarttumaan härkää sarvista, jokainen aloittaminen on mulle aina vaan vanhemmiten yhä vaikeampaa. Mutta tänään..! Tänään ihan yllättäin positiivisesti tajusin; kun olen nyt parina päivänä saanut oman aikatauluni mukaisesti tehdä sitä gradua ja vaimentaa sitä pirun stressimotkotusta takaraivossani, oon ollutkin paljon paljon iloisempi. Tuo mieskin repesi tänään pari kertaa mun nauramistani nauruun! Hei, koska mä nauroin näin vapautuneesti tyhmille jutuille?:D Tosin aamumotkotukset tuli jo siitä, että mua yritettiin aikatauluttaa mun omana gradu-vapaapäivänäni. "Mä meen just kun mua huvittaa, mut kyllä mä silti meen!" Ja hei TEEN!;) Niin mä myös menin ja tein - gradu onkin kuin onkin jo ihan ok -mallilla. Ihanaa!
Aamun napit nassuun ja kunnon aamuateria aamujuoksemisen jälkeen. Ihana aamu:)
Jokaisella pariskunnalla omat hupinsa... H:n ja mun eilisiä 5min taiteilijaröpellyksiä, oli hauskaa!
Kodin pienet vinkasallaan olevat jututkaan eivät tunnu enään niin ärsyttäviltä, kun sitä suurinta stressitekijää on päästy katsomaan silmästä silmään; kyllä tästä hyvä tulee. Vielä ystävilleni vain tiedoksi; ootte aina mun ajatuksissa ja mielessä, ja tosiystävät säilyy aina vaikkei tavattaisikaan vähään aikaan^^ Antakaa mun ottaa tää tarvittava aika itelleni<3 Ootte tärkeimpiä!

Ottakaa ihmiset omaa aikaa! Työ ei ole elämä, urheilu eikä sali ole elämä, niistäkin pitää nauttia mun mielestä juuri rentouttavina arjen tekijöinä, kuten endorfiinihuumeesta nyt yleensä kun doussin saa liikkumisesta. Ystävien tai perheen tapaamiset eivät saa mennä suorittamiseksi. Siinä nyt joitain juttuja, jotka olisi itsenikin aina hyvä muistaa. Jatketaan samoin eväin kohti tiistai-iltaa yhden ystävän seurassa, rennoissa merkeissä;)

Vapauttavaa ja stressitöntä viikkoa kaikille enemmän tai vähemmän stressierkeille!:)

2 kommenttia:

Nina kirjoitti...

Aamen! Itsellä ihan sama ongelma, että päätä riipii kun pyykit on kolmatta päivää kuivaustelineineen olkkarissa, tiskit pöydällä, kahvi lopussa, gradu sivulla 4, vanhempien luona en ole käynyt taas kuukauteen ja töitä saa painaa pää punaisena. APUA. Ja sit ihmettelen et miten tää sunnuntai ei nyt rentouta yhtään. No ei varmasti, kun kroppa on pumpattu täyteen stressihormoneja. :D
Tsemppiä, kukaan meistä ei oikeesti oo superihminen!

Paula Koo kirjoitti...

Voi kiitos:) Ennen kaikkea samaistumisestasi! Pitäisi varmaan matkustaa henkiselle matkalle johonkin maahan, jossa asiat voivat olla vielä gradua ja pyykkejä pikkasen huonomminkin.. :D Ehkä sitten sitä oppisi itsekin arvostamaan tätä mitä on.. Mut kaikki on niin suhteellista! Ehkä mä olen nyt (yli vuoden ajan) alkanut rikkomaan tätä ennätysaikaa yhteen putkeen Suomessa.. :D Gradu on paha, I feel you! Eli tsemppiä oikein kovasti myös sinne!:)