Follow on Bloglovin

lauantai 11. lokakuuta 2014

Kun juoksumattokin käskee relata

Milloin mä viimeksi osasin vaan olla? Enkä viittaa nyt edelliseen stressierkki -postaukseeni henkisestä kireydestä, vaan että koska mulla olisi ollut oikeesti näin tiukka päätös vaatia lepoa vain ja ainoastaan omalle itselleni niin kuin tänään juuri tällä parhaalla hetkellä? Fyysistä lepoa. Ainakin siis loppuillaksi. No okei vähän liippaa läheltä edellistä aihettani tämäkin...

Tapasin muutamaakin ystävääni tällä viikolla, ja kerroin sitten heillekin tästä ruuhkavuosiajan omasta pienoisesta kriisistä, eli juuri siis siitä, kun tarvisi ja pitäisi olla "aina" tekemässä jotain ja revetä joka paikkaan. Yksi ystävistäni totesi, että hänen tyttöystävänsäkin joskus jopa ahdistuu ja saa huonoa omaatuntoa siitä, jos on vapaapäivä ja ei teekään mitään ns. normaalista poikkeavaa. "Apua kello on kolme lauantai-iltapäivänä ja mä oon vielä kotona yökkäreissä!" 

Tunnistaako joku muukin itsensä tällaisista tilanteista? 

Itse olen ollut edellisviikonlopun ylitöissä, viime viikonlopun Porissa, ja silloinkin melkeinpä kirjaimellisesti juoksin jatkuvasti paikasta toiseen. Tänäkin viikonloppuna, ja ihan tänäänkin, piti tehdä ja mennä hömpsyttelemään kaupunkiin. Kuulen itseni nykyään kysyvän perjantaisin H:lta; "Mitäs sitä sitten viikonloppuna tekisi?". Mistäköhän iiihmeestä tääkin kaikki johtuu?!:D Uskon syvästi, että sosiaalinen media vaikuttaa tämänkin issuen suhteen tapaamme ajatella; on pakko saada Facebookiin, Twitteriin, Instagramiin ja blogeihin kirjoitettua mitä erilaista tuli tehtyä, mitä nähtyä, kuultua. Moni nimittääkin jo somea ns. kiiltokuvamaailmaksi. Musta itsestä kyllä tuntuu, että osaan täällä teille avautua kunnolla myös pännivistä asioistani, jos siltä tuntuu. Onhan tää mun blogi ainakin mulle ihan täysi harrastus, oma päiväkirja, ja en todellakaan kauppaa täällä mitään ja tee tätä rahan vuoksi (no hard feelings jos itse saat tuloja blogistasi!):) Mutta pointtina siis; ollemmeko me aina niin avoimia ja rehellisiä täällä netin maailmassa? Oletko sinä? Miksi olisi vaikea myöntää, että tänään naamassa on tää maailman isoin nyppy, tai en muuten tehnyt tänään mitään muuta ja sen kummempaa kun vaan kirosin oman työpaikkani ja omat peppuselluliittini alimpaan kerrokseen maankamaraa?:D (Voin jopa jälkimmäiseen samaistua).

Enkä nyt tarkoita, että kaikki arjen askareet ja puuhat olisivat kamalaa aktiviteettia;)

Tänään lauantaina mä heräsin aamukahdeksalta, koska en osaa enää arkirytmieni vuoksi nukkua vapaapäivinänikään pitkään. Söin aamupalat, kävin lauantain aamusaunassa, ja lähdin salille. Juoksin juoksumatolla itseni litimäräksi n.4km kunnes juoksumatolla luki jo sykettä testaessani teksti "Running is not recommended". Kiitoshei, sitten vähän pakko rutistaa vielä lihaksia ja hakee palkkarit kotisoffalle - siispä naistenlehti + melkein suklaalta (eli kuivakakulta) maistuva proteiinipatukka ja... Arvatkaapa mitä tapahtui seuraavaksi? Lähdinkö uuden suihkun jälkeen laittamaan itseäni nätimpään kuntoon? Lähdinkö äsken mieheni mukana ulos? No en:D Se sohva ja sänky vei nyt voiton, ja nukuin juuri parin tunnin päikyt! Sanoin vaan H:lle, että olisi kiva tulla, mut nyt mä vaan nukun tätä väsymysvelkaani helsvattiin. Kynttilät tuikkii ja luonnon äänet tsirputtaa cd-soittimesta. Ah. Tää downshiftaaminen on kuulkaa joskus vaan niin jees!!:D

Doing nothing is now recommended<3

P.S. Huomenna ylitöihin...

Jatketaan taas myöhemmin sen "ihan tavallisen" arjen parissa;)
Lokoisaa viikonloppua ainakin sitä vapaana viettäville:)

~Paula~

Ei kommentteja: