Follow on Bloglovin

perjantai 14. elokuuta 2015

Palautuminen mutta mistä?

Moe! Tiiättekö sen tunteen kun tuntuu ettei jaksa mitään? Ei tehdä mitään, ei niinku yhtikäs mitään:D Ei välttämättä käydä lenkillä, ei salilla, eikä nyt ainakaan tehdä gradua. Muiden ihmistenkin näkeminen tuntuu just nyt väkinäiseltä. Mulla on ollut sellanen viikko päällä. Vaikken ole juuri nyt tosiaan siis edes työelämässä?! Eli siis mitä hyi mua laiskaa ihmissielua!:D

Olen tässä kuluvalla viikolla täten väkisinkin pohtinut mahdollisia syitä moiseen "ei kiinnosta" -fiiliksiini. Okei, koira kävi hiljattain kalliissa jalkaleikkauksessa josta syystä nyt jouduin ottamaan pienehkön ja ihka ensimmäisen opintolainani koskaan. Samalla kuitenkin maksoin pois mun osamaksusopareita - nyt oon tavallaan velkaa vaan yhteen paikkaan eli ei toi nyt mua paina. Koiran kipeä jalka? Varmasti huolettaa. Toi pieni pötkylä on joku joka herättää mussa äidinvaistot:D 

Yksi uusi syy kyseiselle väsymykselle ja apeahkolle ololle voisi olla yksi markkeritulos jonka sain niistä mun labrakokeista. Ei, syöpämarkkeri CA12-5 ei näyttänyt hälyttäviä lukuja joten ei mulla onneksi sentään ole syöpää! Mut sellanen kiva koodikaveri kuin S-E2 oli kyllä mulla alhainen. Tarkalleen en tiedä (kun en ole jutskannut lääkärin kanssa) mitä kaikkea tuo estradiolin (naisen tärkein estrogeeni) voi puutoksellaan aiheuttaa, mut mun luku oli ilmeisesti n.10 kertaa pienempi kuin mitä sen tulisi vähimmillään olla jotta nainen olisi hedelmällinen, ja jopa puolet pienempi mitä määrää estrogeeniä miehetkin kantavat!:D Eli ehkä mä olen vaan yks kävelevä, 27 vee menopaussi kiukkumasispussi:'D

Joten mitä silloin pitää antaa itselleen luvan tehdä kun kaikki kuitenkin on hyvin mut just NYT ei vaan nappaa..? Urheilin kuitenkin tehokkaasti viime viikolla ja sain uuden saliohjelman, hip hei! Kävin mustikassa, sain vuoden ilmaiset marjat  ja olen gradussakin mielestäni ihan ok aikataulussa ja kohta saan myös ohjaajalta taas palautetta ja neuvoja. Nyt pitää antaa itselleen lupa ottaa vähän rennosti:) Pitää suoda itselleen nautinto syödä jädeä, keksejä ja muuta hyvää;) Pitää ehkä syventyä toisiin maailmoihin kirjojen pariin (yhdestoista kirja tänä kesänä menossa!) ja antaa itsensä ladata akkuja ja oottaa tulevaa:) Tulevaa on, että no, tänään meen juttelemaan kaikesta mukavasta vakuutustädeille keskustaan (jee niin kivaa!:D), ja ehkä kuitenkin käyn samalla myös salilla hakemassa hyvää oloa. Kohta saan lisäksi uuden tukan, sillä eihän elokuun lopun Saksan matkakaan ole mitään ilman uutta syyspehkoa;) Pitää ajatella, että ensi vuonna pääsen varmaan ja toivottavasti takaisin työelämän pariin, ja saan jälleen enemmän puhtia jokaiseen aamuuni^^ Mun mielestä työttömyys (vaikkakin nyt omasta valinnasta) on vaan epäsäännöllisine päivineen ja heräämisineen niin syvältä! Anteeks vaan, mut kyllä se arbeit macht frei nyt vaan pitää kutinsa!:S

Sitä ennen...voinko mä vaan sanoa että "tää on se aika kuusta" vaikkei mun kroppa ookkaan ihan hormonaalisesti balanssissa?:D 

Nauttikaamme elämästä ja sen tarjoamasta arjesta; pakollisista töistä tai koulusta (mulla se työ ja koulu on edelleen viimeisillään oleva iso G), mahdollisuuksista hoitaa itseämme hyvän ruuan ja liikkumisen avuin, tai sitten voidaan välillä lelliä itteämme kermaisella suklaajätskillä;) Sun arki on sun arki ja tee siitä just sun näkönen eikä sellaista, mitä muut  mahdollisesti odottaa:) Äläkä häpeä/kadu mitään!

Terkkuja täältä downshiftaajan pesästä!:D
P.S. Vielä on myös kesää jäljellä;P Hahhaa!