Follow on Bloglovin

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Somebody put something in my candy!

Hei vaan kaikille, kirjoitan ihan nopeasti tänään, sillä olen ihan sängynomana tällä hetkellä, ja miehen saapuessa kotiin mä yritän lähteä sen mukaan juoksulenkille ja illalla kokata jopa jotain kunnon ruokaakin syötäväks...

Perjantaina nimittäin vietettiin tyttöjeniltaa! Mies lähti omille menoilleen (se vielä kysyikin; "Koska mun oikeen pitää sitte häipyä";) ja "vanhat" yliopiston humanistitytöt jo vuodesta 2007 saivat rauhassa vaihtaa kuulumisia, nauttien kakkua ja limua. Ja kyllä, limua! Kukaan ei juonut/jaksanut juoda alkoholipitoisia juomia - oli kiva vain nauttia selvänä yhdessäolosta, nauraa, muistella, ja miettiä miten me kaikki ollaan vuosien myötä muututtu, ja miten aina hienosti elämässä pärjätty (siis vaikka vaan humanisteja ollaankin!). Osa on jo valmistunut, osalla (hip!) vielä se gradu on työn alla ja kesken, mutta silti kaikki meistä oli jo löytänyt sen jonkin oman paikkansa tässä elämässä ja yhteiskunnassa:) Ollaan me jo hei niin aikuisia:')


Kuvat siis alkuillasta ennen kuin kukaan (parasta ystävääni lukuun ottamatta) oli vielä edes saapunut paikalle:) Mä niin tykkään järkätä tuollaisia iltamia - nautin kun saan leipoa, kokata, siivota, järjestää, valmistaa ja valmistautua. Vaikka ei mitään isoa olisikaan. 

Mutta arvatkaapas tuon perjantai-illan seuraukset? Kuten sanottu alkoholia ei nautittu, mutta sokeripitoisia leivonnaisia ja karkkeja kyllä senkin edestä! Ja niitä kaikkiahan jäikin vielä perjantailta, eli naps, naps naps...  Toi on siis sitä kun Paula kävelee keittiön pöytien ohi ja ottaa joka kerta irtaria suuhunsa... Tuosta vähän sipsiä, tuosta ruisnappeja, ja ai että onhan tota kakkuakin vielä pala jääkapissa! 

Mun piti tänä viikonloppuna mennä salille. Mun piti juosta. Mun piti todellakin kirjoittaa gradua. Kaikki jäi vaan pitämiseksi, koska mulla, hyvät ihmiset, on niin järkyttävä sokeridarra! HYI OLKOON JA YÖK. Oon melkein alkanu jo itkeekin tän vuoksi, joka tosin sekin varmaan menee sokerin aiheuttaman alakuloisuuden piikkiin. Tää on vielä pahempaa kuin alkoholin aiheuttama krapula:( Että sikäli ois ehkä pitänyt vaan hankkia pöydät täyteen punkkua eikä kakkua!:D Mä olen vaan nukkunut, maannut, kärsinyt ihottumista, päänsäryistä, lihassäryistä, turvotuksesta, ainaisesta janosta, nälästä, alakuloisuudesta. 

Ihan oikeesti tätäkö se sokeri saa aikaan?! Miten mä ennen olen selvinnyt naposteluista? On tunne kuin joku ois pistäny jotain mun juomaan, mut tässä tapauksessa vaan karkkiin!

Mieskin meni jo salille, mä vaan hourailin jotain omaa sängyssä kun se tuli herätteleen joku aika takasin; "MITÄ TAPAHTUU? MITÄ, MIHIN MEET? AIJJAA, JOO, MÄÄ NUKUN, OON KIPEE" :DDD Nyt alan vähän selviimään, tosin hedarilla höystettynä. 
Mikäli joku teistä siellä ruudun takana kärsii samoista oireista, niin tehkää nyt herranjumala sama teko kun mä noin puolisen tuntia sitten;

HEITTÄKÄÄ NE KARKIT ROSKIIN, juokaa litroja vettä, ja koittakaa mennä tonne paskailmaan lenkille... Kyllä me selvitään vielä ensi viikkoon!:D

Eli...lenkille mars, palataan taas;)

~Paula~

lauantai 18. lokakuuta 2014

Verhoilua sisällä ja ekoilua ulkona

Noniin, eilen illalla äippä kävi tuomassa verhot, ja kävimpä yksi ilta ostamassa kävelylenkkini koukkauksena myös olohuoneeseemme sen kaivatun matonkin Ikeasta:) Koti alkaa nyt olla yhä enemmän koti, joka lämmöllään on jo valmiina talveen;
Äidin kanssa haravoimme tänään myös meidän takapihan. Oi että oman pihan hoitaminen on sitten mukavaa! Ulkoilmassa tavallaan siivoamista, mutta ainoastaan vaan rauhoittaa niin mieltä kuin sieluakin:) Todella mukava lauantai! Äiti jatkoi jo matkaansa sukuloimaan Valkeakoskelle, joten nyt vain rauhallinen koti-ilta H:n ja H:n kaverin seurassa, joka kohta tulee meille saunakylään.
Päivällä kävin myös pakurimetsästämässä. Valitettavasti käyminen jäi yritykseksi, sillä edes syvemmältä lähimetsistämme en vain löytänyt niitä kuuluisia muhkuraisia koivuja:( Pitää siis lähteä ehkä merta edemmäksi kalaan...
Inspiraatiota pakurimetsästykseen sain mm. tästä;
Eli kerroinhan mun viherpiiperö -ostoksistani Ruohonjuuressa... Ihanan pirtsakka ecoffee -muki, joka tulee varmasti vielä töissä kovaan käyttöön:) Lisäksi lahjana saatu English Tea Shop -piparminttutee, ja pari muuta kivaa juttua eli mm. Erkki Palviaisen Voimaruokaa -kirja. Kirja on mielestäni ihan mukavan kompakti opus ja henkilö Avuttoman (eli mun) kunnon ABC -opas erilaisten villiruokien maailmaan. Luin kirjan lävitse silti suurehkot suodatinlasit päässäni, sillä en lähtisi syömään itse mm.muurahaisia, tai paastoaisi viikkoja jossa keho vain menee säästöliekille, jne. Muutenkin kirjasta puuttuu kaikki lähteet joista Palviainen (toivottavasti) on tietonsa ammentanut; mistä voin lukijana tietää, että kaikki väittämät ovat muutenkin tosi kuin vain yhden ihmisen sanomina? Aion kuitenkin kirjan vinkkien innostamana kokeilla varmasti siis itse haudutettua pakuriteetä, spirulinaa ja macajauhetta aamupuuroissani:) 

Lisäki vielä vihreän kosmetiikkamaailman uusin ja ehkä se khuulein juttu tällä hetkellä;
Vihreä ja pehmeä söpöliini Konjac Sponge! Mä valitsin omakseni aloe veraa sisältävän ja kuivalle iholle tarkoitetun version. Sieni siis kosteuttaa, puhdistaa ja kuorii ihoa hellävaraisesti aina aikuisen ihosta vauvanihoon. Sieni sai heti kunniapaikan kylppärissäni, sen verran taivaallisen tuntuiseltakin sieni tuntuu auttamattoman atooppisella ihollani! Luonnontuotteiden tarjoamaa luksusta parhaimmillaan! Sieni ei ole kallis, ja sen käyttöikä on noin 1-3 kuukautta:) Suosittelen! 

Tähän liittyen mainitsenkin samalla jo itselleni vanhan tuttavuuden;
Eli vanhan kansankin lääkkeenä tunnettu kuusenpihka! Tämä purkki tässä (joka tosin on taas ihan tyhjillään) sisältää siis aitoa, ja 100% :sesti ainoastaan kuusenpihkaa! Pihkaa voi käyttää haavojenhoitoon, mutta itse käytän sitä aika-ajoin ilmeneviin aknenpoikasiini. Olen käytänyt tuotetta jo parisen vuotta sen jälkeen kun oma kosmetologini Porissa sitä suositteli. Purkissa ei valitettavasti ole tietoa minkäänlaisesta valmistuttajasta, mutta mielestäni kosmetologini on tilannut tämän joltain tuottajalta Virroilta:) Toimii ja parantaa myös arpia!

Tänään oli siis ulkoilupäivä ja ilma oli kaunis, pirtsakan kirpsakka pikku pakkasellaan, mutta myös aurinkoinen^^ Metsässä kävely on niin ihanaa ja ehkä parasta rauhoittavaa terapiaa pienelle ihmisolennolle, mitä tiedän!
Kesän jäänteet alkavat vedellä viimeisiä hengenpihahduksiaan viimeistään nyt, syksy on siis lopuillaan, ja hetki sitten taivaalta tuprutteli kauniita valkoisia hiutaleita vastaharavoituun pihaamme... :) Kynttilät palaa tuikkivat ikkunoilla ja...pakko hehkuttaa tuttuun tapaan - ruoka on ainnna hyvää;)

Viikkoon on siis mahtunut herkkiä hetkiä myös makuhermoille;
Ai että tällaiset koti-illat ovat niin parhaita viikonlopuissa:) Toki liika on liikaa eli mökkihöperyyttä:D Siltikin - koti voi olla juuri se maailman paras, henkilökohtainen puuhamaasi!

Kotoisaa lauantai-iltaa kaikille<3

~Paula~


tiistai 14. lokakuuta 2014

Kotimme kulmat eri kulmista katsoen.

Vielä pakko tulla höpöttelemään tän päivän mietteistä! Oon siis vielä tänäänkin kipujeni kanssa pyörinyt ja hyörinyt kotosalla. Istunut, jossain kohtaa leiponut, istunut, huilannut, katsellut. Tarkastellut uutta kotiani/kotiamme monesta eri nurkasta.

Vähän päälle vuosi sitten kun muutin ensimmäistä kertaa elämässäni avoliittoon juurikin H:n kanssa, ostimme me kaikki huonekalut sopimaan moneksi vuodeksi edelliseen asuntoomme. No, sitten kun tämä Pikkumyy sai idean muuttaa ainoastaan pari taloa edemmäs; parvekkeellisesta, melko modernista kolmiosta hieman pienempään, mutta pihalliseen & saunalliseen, lämminhenkiseen, kodikkaaseen ja ihanaan ysärikaksioon, kääntyikin sitten sisustukset aivan ympäri ämpäri.

Joka päivä mä jotenkin toteen; nyt ei joku tismaa. Something doesn't quite fit. Värit ovat ristiriidassa keskenään. Miksi olkkarinkin lattian pitää olla kirsikan punainen laminaatti?:D Rakkaan ystäväni kanssa muutettiin yhtenä aamuna aivan ekstemporee koko mun ja H:n makkarin järjestys, koska joku siinä vaan niin otti aivoon meitä molempia! (Siis mua ja mun ystävääni, hahaa!)

Toki nyt verhot meiltä puuttuvat edelleenkin, sillä ne ovat olleet mittakorjauksissa äidilläni Porissa:D Tulevat siis sieltä kun tulevat, eli sitten kun sitä tässä taas näkee omaa Porin perhettä. Lisäksi mattoja ei ole, sillä koiranpennun kanssa... No, päivät kun ovat joskus yhä yllätyksiä täynnä:D Olen vieläpä kaiken lisäksi kiinnostunut ostamaan tämän asunnon, omistaja kuulemma voisi myös myydä tämän. Muttah, kun, ööh... Miten uskaltaa ottaa riski?=D Mä olen loppujen lopuksi niin tarkka rahojeni kanssa. Turvaton, jossei jossain sukan varressa kahise:D

Mikäli eräänä päivänä tämän asunnon haluankin ostaa, on suunnitelmissa jo monen monta pikkuremppaa; eteisen kivilattia uusiksi kodikkaan harmaaseen, plus seinän vanerilaudat mitkälie valkoisiksi... Pihan terassin maalaus/uudelleenlaitto, jne jne. Musta olisi ihana saada toteuttaa tuollaisiakin projekteja:) MUTTA AIKA ON RAHAA JA REMPPAKIN ON RAHAA:D

Joka tapauksessa, seuraavissa kuvissa nyt sitten nykyistä kotiamme sellaisena kuin se joka päivä on, aidosti. En ole siivonnut kuvia varten, vaan jonkinlaista krääsäkamaa on ties missä, olen muuten vaan todella perussiisti ja järjestystä rakastava ihminen ja siivoankin vähän joka päivä. Varmasti huonekalut hakevat vielä paikkojaan, jotkut saattavat vaihtua ajan kanssa tämän kodin näköisikseen, ja ne verhot tulevat mukaan kuvioihin siis hieman myöhemmin, perässä ehkä joskus ne matotkin. 
Yksi mattokokeiluista...On se kivan pehmoinen;P
Vessan Victoria's Secretit kunniapaikalla:DD
Valtakuntani<3
Ja mulle tärkeä paikka - sauna<3 Voisin saunoa joka ilta jos aika riittäisi ja ihoni kestäisi:D Ikkunasta on kiva katsella luontoa samalla viilentyen:)
Eli mahdollisesti lähden tässä pika puoliin iltalenkille (kyllä, se auttaa mun kipuiluihin), ja ehkä sittemmin napsauttelenkin lämmintä bastua päälle;) Saas nähr!

Lämpöistä lopputiistaita sinne ruutujen toisille puolille!