Follow on Bloglovin

maanantai 16. helmikuuta 2015

Energiabuustit!

Pikahuomenet kaikille tyypeille täältä aamupalan ääreltä! Tällä hetkellä on vaan niin hyvä fiilis kaikesta:) Pitäis aina muistaa, että vaikka kuinka herkut himottaa dieetissä, niin olo pysyy paljon parempana ja energisempänä kun syö puhdasta ruokaa! Ei ole puppua se, että maha ja mieli juttelevat keskenään;) Munkin olisi pitänyt jo luopua aamupuuroistani kokonaan, mutta Fitfarmin tiimin ohjeiden mukaan sitä saa toki syödä entiseen tapaan, jos dieetti siten sujuu itselle paremmin:) Mä ainakin pysyn päivän paremmin kasassa ja iltaisin en kaipaa herkkuja niin kovasti;) Työpäivän aikana tulee myös nostettua sitä rautaa, joten pieni lisäbuusti ei todellakaan ole pahasta;) Ah mulla vaan on niin hyvä fiilis kaikesta! (Sanoinko tän jo?;D) Pari aamua töitä, sit ois sitä vapaata. Life is so good. Rakastakaa itseänne järjellisellä primäärinarsismilla, rakastakaa toisianne, ja rakastakaa elämää^^ Se aina kantaa;) Ja tietenkin se ruoka!

lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävänpäivä = normipäivä & pikalöpinät dieettikuulumisista

Mä olen varmasti oikea unelmaystävä - en oo nimittäin toivottanut tänään vielä kenellekään hyviä ystävänpäiviä ja tuskin enää tähän aikaan ehdinkään. Joten ystävät rakkaat jos luette tätä niin pahoittelut tästä puutteesta, mutta mun mielestä yksi kaupallinen juhla lisää ja sen toivotus rakkaimmille ihmisille ei kerro itse ystävyydestä mitään. Ystävänpäivä on joka päivä<3 Ystävät ovat aina olemassa, vaikka aina ei tavattaisikaan. Siksi teitä onkin niin hyvä verrata (mun elämäni) tähtiin;) Puspus, mulla on ihania ystäviä<3

Asiasta nyt taas kukkaruukkuun. Olin tänään, kuten koko viikon torstaita lukuunottamatta, missäs muuallakaan kuin töissä:) Tosin se "työ" on pitänyt sisällään ruuanlaittoa (mealpreppiä), Wolfilla treenausta ja kaupungilla kahvittelua:D Rento duuni siis! Me likey:) Olenkin tässä viikon sisällä kokenut hieman sekavia fiiliksiä mun omasta dieetistä ja treeneistä;

  • Mä raahauduin keskiviikkona hysteerisesti itkien (jopa jo keskiviikkona!) Taysin ensiapuun mun järkyttävistä vatsakivuista. H laitto mulle lähtiessä kengätkin jalkaan koska pelkkä hengittäminen sattui. Mä olin itkenyt kivuista tuohon mennessä jo kolmena päivänä - mm. siellä hiton Wolfilla (siis sali Treella) koska kyyneleet ovat vaan alkaneet valua ihan refleksinomaisesti - niin kovat ovat mun kivut. Acutassa mut otettiin heti osastolle, ja valitettavasti kipulääkkeiden voimalla mennään tällä hetkellä eteenpäin. Ensi viikolla mulle tehdään lisää kokeita. Kyllä sitä ihminen alkaa jo pelkäämään elämänsä puolesta kun tuntee niin rajua kipua ettei koskaan ikinä mikään ole sattunut niin paljon. Lisäksi lääkärit olivat selvästi huolissaan. En nyt halua ruikuttaa, mutta haluan perustella tällä pelkofiiliksellä seuraavaa pallurakohtaa...
  • Mä olen tällä viikolla sortunut vähän herkkuihin:( Suoraan sanottuna on vaan pistänyt ketuttamaan nämä kivut, omat vajavaisuudet. En päässyt alkuviikosta salillekaan koska vi**n kivut:(
  • Mulla on niiden muutaman herkun vuoksi mukavan plösö olo (:D)
  • Välillä mietin että mitä hittoa mää tässä normaalipainoisena dieettaan? Joskus tuntuu, että painonhallinta pysyy lapasessa just siten, että sallii niitä nautintoja itselleen silloin tällöin. Tasapaino säilyis eikä himot kaikkeen taivaalliseen olisi näin kovat.
  • Mä ostin kuitenkin jo Fitfarmin toisen nettivalmennuksen eli sen In Shapen. Lihasta ois kuitenkin aina kiva saada näkyvämmäks;)
  • Mä olen tällä viikolla tutustunut miespuolisiin kunnon bodareihin ja alkanut harkita ehkä jossain kohtaa kokonaan salin vaihtoa Wolfille ja että saattaisin haluta ihan oman valkun jossain kohtaa. En siis ikimaailmassa missään kisamielessä!:D Ihan perus amatöörinä vaan. Yks päivä jo vähän yhelle valkulle pyllistelinkin kun mulle neuvottiin SJMV:n eri tekniikoita;P
Eli fiilikset oman ohjelman ja tavoitteiden puolesta ovat tällä hetkellä hieman sekavia, mutta, kuten moneen otteeseen on todettu - elämä on!:) Enköhän mä vielä löydä jonkun selon tähänkin onkelmaan;) Hmm. Mitäpä vielä... Alkaa ajatus hämärtää koska pitäis varmaan pimentyä tuonne makkarin puolelle kohta, huomenna taas hirveen rankkaa duunia;P Ens viikolla on sitten kyllä jo vapaata enemmän niin saan keskittää mun voimia myöskin siihen graduun taas vaihteeksi:) Tasapaino on päivän sana; ruokailuissa, treeneissä, arjen työssä tai/ja opiskeluissa, painonhallinnassa...tai vaikka rakkaudessa ja ystävyydessä:) Hyvää ystävänpäivää vielä kaikille ja hyvää yötä^^

maanantai 9. helmikuuta 2015

(Aihe)kierrätystä mm.kierrätyksestä ja (elämän)kiertokulusta

Mutkikas otsikko - paljon asioita mielessä. Koittakaa pysyä mukana!

Viikonlopulta kertyi taas paljon kivaa pikkumuistoa (ja kauheet hiilariähkyturvotukset + vatsakivut:D); sain toisenkin osa-aikaisen työn, aloitin lauantain sekä sunnuntain aamut reippailla tunnin kävelylenkeillä, nautin auringon keväisistä säteistä ja niiden tekemistä kakkumaisista kerroksista taivaalle - vaaleanpunaista, sinistä hetkeä, oranssia, keltaista. Luin lukurauhan päivänä (siispä eilen) kirjaa, lehtiä ja tein vähän lisää kirjalöytöjä kirjasto Metson kirjojen poistomyynnillä. En ollut kyllä ainut paikallaolija, herranjestas sitä tungoksen määrää! Mutta miten hienoa - kerrankin sai kansa kirjoja parilla eurolla kipale;)  Tässä vilkaisu omiin löytöihini;
Erityisesti iloitsin Nabokovin kuuluisasta Lolitasta, jota en ole vielä koskaan lukenut:) Myös H löysi jotain, enemmän miehelle tärkeää:D

Palataanpas viime viikkoa inan vielä viikonloppua taaemmas... Kävin nimittäin ystäväni kanssa taas ja uudemman kerran kirpparilla!:) Eli kierrätystä, kierrätystä ja ekotekoja ystävät;P Tai vain omaa turhamaisuutta?:D Ehkä niin mutta hei, kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Mitä tällä kertaa sitten jäi käteen?
Mekko, 15e.
Farkkubolero tms, 7e, Esprit.
Takki, Mango, 10e.
Tässä kaverin antamia vaatteita... :)
Kaverilta saadut housut:)
Hihi, siinäpä niitä:) Kesää lähinnä jälleen odotellessa! Kyllästyttää niin jo toi kylmyys -_-

Eli viime viikolla hamstrattiin sekä käytettyjä vaate- että lukukappaleita!:) Tiedättekö mikä muu on kiinnostanut taas pitkästä aikaa?
Tässä ihan omasta päästä noin vartissa räpellelty "teos", kuvaushetkellä vielä myös varsin kesken. Kuten viime postauksessani jo sanottu - olen ihan keskinkertainen piirtäjä ja maalari. Mutta haluaisin ehdottomasti kehittyä paremmaksi. Haaveilen (kun vain valmistun itse yliopistosta ensin) mm. siitä, että voisin jossain kohtaa elämää käydä avoimen yliopiston taidehistorian ja luovan kirjoittamisen kursseja. Mä en ole tähän saakka elämääni koskaan tiennyt, mitä elämältäni haluan. En tiedä, mitä haluan oikeasti tehdä työkseni. Tällä hetkellä nautin työssäni ihmisten seurasta ja teen vähän kaikkea. Tänään seisoin koko päivän hellan ääressä ja kokkailin vaikka mitä soppia:D Mutta kuitenkin... Tästä päästäänkin nyt tähän viimeisimpään aiheeseeni tässä postauksessa - elämään, elämän tarkoitukseen ja omaan "tehtävään", kysymykseen siitä omasta paikasta yhteiskunnassa. Olenko jo hieman dramaattinen?:D Ehkäpä!

Olen nimittäin pohtinut tätä elämäni kysymystä yhä vain enemmän lähiaikoina. Syitä saattavat olle mm.seuraavat faktat; valmistun kohtapuolin, lopetin viimeisimmän kokopäiväisen työni, ja parhaillaan teen aivan eri työtä osa-aikaisena kuin mikään koulutukseni edes vastaa... Mitä mä haluan tehdä? Mun rakas ystäväni Porista avasi tätä ajatusta mulle tovi sitten melko hyvin kysymällä ja muotoilemalla asian seuraavasti;

"Mitä sä tekisit, jos se ei ois rahasta kii?" NIIN! Mä hitto vie haluisin kirjoittaa sen kirjan. Olla vaikka prkl galleriassa tai museossa töissä!:D Ystävä jatkoi vielä tähän; "Niin, sä olet kyllä oikeestikin tosi luova persoona".

Kävipä muuten niin hassusti, että lauantai-iltana kun olimme H:n kanssa ravintolassa syömässä, mä avauduin tästä ajatuksesta rakkaalle avokilleni, ja tiedättekö mitä... Herra itse näsäviisas tuleva insinööri, joka ei voi sietää yleensä ihmisiä jotka "tekevät harrastuksestaan työn, jonkun aivan turhan työn..", tuki mua ihan satanolla tuona iltana! Sanoi, että voisinhan, jos vaan joskus haluan, perustaa sellaisen tai sellaisen mestan jossa saan vain toteuttaa itseäni. Ja kun harmittelin omaa keskivertoisuuttani, toisen reaktio siihenkin oli; "Oothan sä nyt paljon keskivertoa parempi". Vaikka nää olisivatkin vaan sanoja suusta korviin, mut tiedättekö miten hyvältä tuo tuki tuntui?!<3 Kun on joku, joka tukee sun osaamista, unelmia. Oli ne sitten miten "humanistisen turhia" tahansa;)  Niin humanismi. Tuo ikuinen kulttuurin rakastajan kirous:D

"...tuleva työtön humanisti..."
"...joku humanisti..."
"...matalapalkkaiset opiskelijat, koskee varmaan siis humanisteja..."
"...vähävaraiset humanistit..."

Totesipa joku kaveri kerran näinkin; "Mikä v**un humanisti? Mä oon luullu et se on sama asia ku joku humanoidi.." :D

Mä olen kuitenkin kulttuuri(e)n tuntijana ylpeästi humanisti, joka tosin ei pukeudu vihreään anorakkiin ja maihareihin, tai pidä isoja linssittömiä silmälaseja. Henkisesti olen kuitenkin jo yliopistovuosien saatossa kasvanut oman tiedekuntani lapseksi. Sitä paitsi, millainen olisi tämä maailma ilman kirjoja? Ilman museoita ja taidetta? Joillekin arki olisi silloin yhtä köyhää kuin muusikolle kitara ilman kieliä:D Loistava vertaus eikö?! 

Mä sain eilen "asiaani" lisää uskoa hieman odottamattomaltakin taholta, kun luin viimeisimpää Trendiä...
Anna Puu! En oikeastaan lukeudu hänen musiikkinsa kuuntelijaksi ja toiseksi hän on käynyt korkeakoulussa kauppiksen puolta, mutta silti - uskomattoman rohkaiseva tarina unelmien jahtaamisesta ja siitä miten ne vielä on saavutettu! Intohimolla ja tahdolla:) Mäkin haluan tässä ainossa elämässä tehdä juuri sitä, mitä itse haluan ja rakastan. Oli se tie sitten vielä helvetin kivinen tai ei. Siksi mä olen uskaltanut aina lopettaa elämässäni sellaiset projektit, jotka vievät epämielenkiinnollaan omat henkiset voimavarat, mm. se viimeisin työni;)

Tuntuupa jo vähän siltä, että munkin elämä vielä jonain päivänä pääsee oikeille raiteilleen;) Uskalletaan hei kaikki jahdata omia unelmia ja toteuttaa niitä omia lahjojamme, niin me pysytään onnekkaina ja onnellisina ihmisinä jooko?^^ Uskalletaan sanoa turhille ja tylsille, ikäville asioille ei, uskalletaan lopettaa ja muuttaa asioita, omaa arkeamme.

Uskalletaan muuten myös dieettien ohella vetää joskus se napa täyteen niitä hiilareita, niin että napa ja housunnapit paukkuu ja aamulla sattuu mahaan siten, että paukkuu vielä vähän lisää x'D
Lauantaiaamu täynnä valoa ja rakkautta:)
Etanapannu, mmm, voi taivas<3
Nyt kutsuu sauna ja sohva ja telkku kullan vierellä;) Lisätään panoksia ja pelataan kovaa! Elämä voi olla ajoittain haastavaa, mutta, as always, silti niin <3;)

~Paula~

perjantai 6. helmikuuta 2015

Kirjallisuuden, kirjojen ja lukemisen ilosta

Mä  olen kuvailuksessa omasta blogistani ilmoittanut, että puhuisin ajoittain myös kirjoista. Enpä ole tehnyt tätä ihan hienoiseen hetkeen, joten jos nyt sanoisin tästä aihealueesta muutaman kehuvan sanan:) 

Mä olen aika, miten sen sanoisi, monimuotoinen ihminen mitä tulee harrastuksiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisin monilahjakkuus. Mielestäni olen sopiva kultaisen keskitien kulkija monessakin asiassa, kiva keskiverto:) Laulan nuotilleen, hyvin, mutta en ikinä pärjäisi VOF:ssa:D Soitan kitaraa mutta hyvin vähän. Osaan piirtää ja maalata - niitäkin molempia keskinkertaisesti. Käsitöitä en osaa harjoittaa koska ei ole koskaan ollut mielenkiintoa. Mielenkiinnolla onkin niin suuri rooli siihen, mitä haluamme tehdä, ja mitä sittemmin osaamme ja missä olemme asiantuntijoita. Tämä sama "vaisto" ohjaa myös ammatinvalinnassa, eikö niin?=) Tosin venäjän kielen ja kulttuurin opiskelijana minusta on välillä vahvasti tuntunut, että intohimosta ei tosiaankaan saisi koskaan tehdä ammattia. Siksi en uskaltaisi lähteä esim. kokin alaa testaamaan - pelkäisin, että ihanasta ja nautinnollisesta ruuanlaitosta tulee pelkkää suorittamista.

Mä olen lapsena leikkinyt tyttöjen barbeilla, sittemmin poikien turtleseilla sekä lepakkoautoilla. Mä olen pitänyt äidin kanssa kasvimaata, mutta toisaalta taas valmistanut tinasta ja kuparista itse autotallissa pronssia ja muotoillut/valanut seoksesta erilaisia esineitä. Yläasteella kiinnostuin itsekseni Venäjästä ja venäjän kielestä, vaikka meidän yläasteella ei sitä kukaan muu halunnut ottaa opiskeltavaksi kuin minä:D Ei muodostunut ihan kurssia ei. Mutta mä opiskelin aakkoset itse, kirjoittelin venäjää joka paikkaan, kuuntelin t.A.T.u:n venäjänkielisiä biisejä ja pyysin vanhempiani viemään mua Pietariin. Ja muahan vietiin:) Uskon, että tämä vanhemmiltani silloin saamani tuki takasi jo silloisen intohimoni jatkumisen myöhemminkin. Sen, että oppisin tuntemaan venäläisen kulttuurin ja puhumaan kieltä edes suht sujuvasti. Nyt kirjoitankin omaa graduani venäjäksi ja Venäjällä on tullut (vähän eri puolilla) matkailtua, opiskeltua, työskenneltyä, asuttua jo useampaan otteeseen:) Kai mä voin jotenkin olla omasta koulutuksestani ylpeä.

Aina opiskelut ja oheiskirjallisuus eivät kuitenkaan ole todellakaan olleet sitä suurempaa herkkua - eli juurikin aikataululla ja pakosta asioiden opiskelu ei ole koskaan ollut mun mieleeni. Mä olen päivä kerrallaan -eläjä, deadlinet ovat mulle varsinainen kirosana sanan parhaassa merkityksessä. Niinkuin tää gradukin nyt sitten on saanut omasta valinnasta hieman venyä... :D 

Asiaan. Koska mua kiinnostaa monet asiat, mä olen siten myös harrastehamstraaja. Kun mua kiinnostaa (joskus) enemmän miten pukeudun, mulla on kaapit täynnä vaatteita; ystäviltä saatuja, uusia ostettuja tai kirpparitavaraa. Kun mä olen innostunut urheilusta, löytyy kahvakuulaa, suksia, luistimia, uikkaria, salivermeitä ja lisäravinteita. Rakastan myös ruuanlaittoa eli mun kaapit ovat täynnä mm. mausteita, rakastan mausteita yli kaiken! Kun haaveilen mun ja H:n mahdollisesti tulevan okt:n sisustamista, sisustan meidän pienkerrostalo-rivariasunnon sisustaa:D Kun haluan pelkän piirtämisen ja maalauksen lisäksi tutustua itse taiteiden historiaan, lähden heti penkomaan (jos mulla ei jo sellaisia itsellä ole) kaupoille erilaisia taidehistorian teoksia. Mun keittiönkaapistot pursuavat raakakakku-, superfood-, ja kaikenlaisia maan ja taivaan välillä kokkaus- ja normifood -ruokakirjoja:D Multa löytyy taidekirjoja, filosofian kirjoja, historian- ja historiallisia kirjoja. Mummun antamia jo 1800 -luvulla painettuja kirjoja, vanhaa Raamattua, Kalevalaa, jne jne. Kierrän kirjakaupoissa kuola poskella kuin jossain uudessa trendiraflassa:D Viimeksi käteen jäi omankin pääaineen professorin kirjoittama paksu Venäjän historian opus, jossa käsitellään naisten osuutta maan historian ns. rakennusprojektissa. Sitä sitten olen iltaisin lukenut. Mutta se ei jää siihen. Luen montaa eri kirjaa samaan aikaan, esim. parhaillaan menee näitä; Viktor Peleviniä, Rosa Likströmiä, Finlandia -kirjailija Jussi Valtosta (jota kuunnellen suunnittelen sivistäväni itseäni lisää ensi keskiviikon haastattelussa Metsolla! eli trelaiset huom!). Samalla voin ajoittain lukea (kuten eilen) sisustusidealehti Avotakkaa, muotilehti Trendiä, tai meNaisia. Eilen inspiroiduin vaihteeksi sisustuksesta, ja haettiin viimein H:n kanssa jopa keittiölamppukin meidän keittiöön Kodin1:stä. Kuvaa voin laittaa varmaan jossain kohtaa myöhemmin, vielä kyseinen kuparinen vintagekaunotar ei riipu katossamme;)
Halusin kirjoittaa kirjallisuudesta ja sen ihanuudesta juuri nyt, sillä eilen me suomalaiset "vietimme" Runebergin, kansallisrunoilijamme päivää. Verbi viettää on lainausmerkeissä, koska eihän meistä kukaan ko. päivää oikeastaan vietä:D Vai vietätkö sinä? Muuten kuin torttua nauttien. Hyvä kun itsellä juuri ja juuri raksutti eilen aamulla aivotoiminta omaan hiljaiseen kysymykseeni "miksi tänään liputetaan?". Musta on jotenkin sääli, miten me ihmiset Suomessa emme kunnioita tarpeeksi omia juhlapäiviämme, omia kansallissankareitamme. Naapurimaassa Venäjällä kun jo naistenpäiväkin on valtakunnallinen vapaapäivä:D Siellä ollaan kyllä ehdottomasti aina perillä, ketä ja mitä juhlitaan milloinkin. En ole itse sen parempi, en minäkään näitä päiviä ikinä muista. Ehkä syynä on juuri tuo niin kiireinen ja tehokas arkemme - juhlapäivinä pidetyt päivät eivät ole enää kulttuurissamme monikaan vapaapäiviä, ja kaiken kiireen ja työn keskellä on hyvä jos edes ylipäätään huomaa siniristilipun liehuvan salossa. Moni taitaa tuntea vaan sen tortun?:D
Kuva: Wikipedia
Itse kuitenkin muistin omistavani jotain Runebergin tuotantoa, omalta äidiltäni perittynä;
Eli Vänrikki Stoolin tarinat;) En ole koskaan itse lukenut, tämä kirja on äitini ala-asteen ajan koulukirjoja. Silloin kuin lapset vielä paremmin tutustutettiin suomalaiseen kirjallisuuten. Itse olen ehkä jo liikaa ja enemmän kuin laki sallii keskittynyt itäisen naapurimaamme kirjallisuuteen ja sen tuntemukseen...joten mitäpä sanotte jos mä otan kohtapian ja jälleen uuden teoksen mun "to read" -pinoni joukkoon?;) Kokeile sääkin! Lukeminen vie toiseen maailmaan ja on vaan niin ki-vaa-aaaaaa!<3

Kivaa viikonloppua kaikille^^ Meillä on ainakin kaikkea kivaa tiedossa; aamulenkkejä, hyvää ruokaa (CHEATDAY CHEATDAY!!), ravintolaillallista, viiniä... ;) Eli palataan taas kun on lisää kuvia, juttuja ja ylipäätään uusia muistoja jaettavaksi:)

P.S. Sunnuntaina 8.2. vietetään muuten samaiseen teemaan liittyen lukurauhan päivää! Eli kännykät ja kaikki muut somen piipittelyn mahdollistavat laitteet pois/äänettömälle ja lukemaan!;)

Pus pus!

~PAULA~


tiistai 3. helmikuuta 2015

Uutta uutta ja uutta vanhaa

No niin, nyt istun kerrankin rauhassa kotona tietokoneen ääressä, rakkauslauluja kuunnellen;) Kiire, työt ja viikonlopun draama (yrittääkö teidän miesten kaverit koskaan erottaa teitä?!:D) ovat (ainakin hetkeksi) hellittäneet. Eilen siivoiltiin kotona, katsottiin murun kanssa animaatioleffaa, ja vasta huomenna palataan jälleen gradun pariin. Tänään on myös univelat viimein kuitattu, nyt vaan istutaan, fiilistellään ja illalla saleillaan:)

Mä lupailin viimeksi lisäillä kuvia mun viimeviikkoisista kirpparilöydöksistä täällä. Nyt siihen olisi sitten juuri passeli aikarako!:) Mä totesin jälleen kerran, että käyn aivan liian harvoin kirppareilla. Mitä aarteita niistä voikaan löytyä! Viime kirpparikierroksesta alkaa olla varmaan jo vuosi aikaa. Ei ole montaa iltaa, kun uutisissakin kuulin kerrottavan miten kirppareiden suosio on nousussa - kierrätys ja edullisuus ovat nyt ihmisillä kovassa huudossa. 

Mä itse en ole ikinä pitänyt kirpparipöytää, koska en vain saisi koskaan sellaisen (yllä)pitoa aikaan:D Toiseksi, mä en haluaisi sallia itselleni sitä vvvi**tusta, kun jotain mun kamoistani olisikin pöllitty. Siispä mä olen jo vuosikausia vienyt itselleni turhat, eli liian suuret tai pienet, vaatteet suoraan muovikasseissa UFF:n tai vastaavan "pytingin" kierrätysluukkuihin. Rahaahan tällaisesta toiminnasta en ole koskaan voinut saada, mutta ehkä edes ripauksen hyvää mieltä:) Kaiken lisäksi kun 50 -kiloisesta tytöntylleröstä aikoinaan posahti 90 -kiloinen tylleröpyllerö, on niitä vaatteita saanut kannella pois muutamaankin otteeseen. Nyt alle 60 -kiloisena sitä joskus muistelee vanhoja kivoja kuteita ajatellen; "kumpa mulla vielä olisi se ja se kiva vaatekappale...".  No, ne vaatteet ovat sittemmin varmasti ilahduttaneet jotakuta toista, uutta omistajaa. Aivan kuten viime torstaiset kirpparilöydökset saivat tämän vähävaraisen opiskelijamuikin ilahtumaan;
Aloitetaampa selostus normaalisti ylhäältä;
  • Ginan mikroshortsit henkseleillä 2e (vielä on 7 viikkoa onneksi aikaa kiinteyttää noita pihvikinkkureisiä!) + H&M toppi 0,2e
  • Henkselein "varustettu" kotelomekko s.Oliver 5e
  • Toinen toppi, Cubus - oisko hinta ollut euron luokkaa?
  • Takki Make Way (kuin uusi!) 15e
  • Harmaa huppari, Nike, 3e
  • Housut, uudet, Adidas

Semmoisia löytöjä siis:) Kyllähän kirpparilla saisi helposti kokonaisen yhden päivän kulumaan! Kolumisieni jälkeen istuin vielä rauhassa itsekseni Radiokirppiksen kahvilan puolella, ja hörpin itsekseni kupin lämmintä kofeiinijuomaa ennen kuin taas jatkoin menojani. Torstai kun oli se kiireinen päivä:)  Joskus oma seura voi olla muuten (vain joskus ja vaihtelun vuoksi) ajoittain parasta mahdollista seuraa - ei tarvitse puhua yhtään mitään, saa vain syventyä omiin mietteisiinsä ja seurata mitä ympärillä tapahtuu:D

Torstain "omatoiminen" kiertely vaihtui kahdenkaupaksi, kun kaksi höppänää lähti illasta kaupoille Koskariin. Lähdin siis H:n kanssa perjantai-illaksi syömään ja niille salihousuostoksille, toisin sanoen, vähän ihmisten ilmoille tuulettumaan. Tätä housukauppaahan uhosin viime postauksessa;) Muistin nähneeni Porin Puuvillan Stadiumissa upeat Niken mustavalkoiset salipöksyt, mutta joko ne eivät edes olleet alkuunkaan Niken tai Niken versio vastaavista oli loppu - joka tapauksessa edellisissä kuvissa esiintyvät black'n'whitet pökät ovat siis Adidaksen:) Tykkään kovin, mitä nyt aina kuviolliset tuppaavat vähän leventämään muutenkin jo persjalkaista teletappi-ihmistä. Mitä muuta mä sai muruni toimittamalla kaksvuotis -lahjakortilla?
Eli lisää Adidasta. Miten Adidas olikin jotenkin niin out muutaman vuoden ajan?!:D Ainakin vielä Moskovassa ajattelin itse kesällä 2012, että nää ihmiset on ihan juntteja luusereita kun kaikilla on Adidasta ja värikästä juoksukenkää jalassa keskellä kaupunkia keskellä arkipäivää. Mitä tästä opimme? Moskovakin on aina edellä Suomen muotia! Anyway, myös Niken toppi löytyi mukaan ostoskoriin mukavalla hinnalla. Salihanskat olivat välttämätön hankinta jo aiemmin. Keskenjääneet tatuoinnitkin saavat jatkoa toukokuun puolella:D 

HEI NIIN JOO! On mulla myös ILOUUTISIA DIEETTAAJILLE! Menimme H:n kanssa samaisena perjantai-iltana vielä tosiaan syömäänkin Koskarin Daddy's Dineriin. Tai H:n piti syödä - mun juoda jälleen pelkkää vettä. Mutta mitä mun silmäni näkivätkään pöytään istuessa?! Fitfarmin menun! Mä sain kun sainkin Fitfarmin dieettaajille sopivaa safkaa eikä tarvinnut venata kotiin saakka! Kehuin ideaa maasta taivaisiin mestan tarjoilijalle, joka kertoi tämän olevankin heillä aivan uusi juttu. Kelatkaa! Burgerimestassa tarjolla terveellistä farmisafkaa! Mikä liikeidea! Eli suosittelen kaikille, menkää ihmeessä nyt laihduttajat/bodaajat burgerimestoille! Ties vaikka tämä vielä leviäisi muihinkin rafloihin^^

Ruuasta kun tässä kirjoittelee syttyy itsellekin nälkä ja onha mun jo aikakin mennä punnitsemaan mun lounastarvikkeita:) Elikkä päivän suositukset ovat;
  • Radiokirppis Tampere (kierrätys on jees)
  • poikaystävän lahjakortit ovat AINA jees!;)
  • Daddy's Dinerin terveellinen ruoka alá Fitfarm! 
  • POSITIIVINEN ELÄMÄNASENNE, jota voi harjottaa mm. omilla kirjallisilla meditaatioilla vaikkapa oman kalenterin sisäsivuilla, esim. tähän tapaan;

NI KUULKAA!;) Oon mä vähän tälläinen höppänä:D Mutta että positiivista ja voimauttavaa päivää kaikille muillekin samanlaisille...höppänille;) Mää painun syömään!

~Paula~