Follow on Bloglovin

tiistai 29. syyskuuta 2015

Syö, liiku, nuku, nauti.

Syksy<3 

Olenkin täällä jo aiemmin kertonut, että tää syksy on ollut ihan mun syksy ehkä ensimmäistä kertaa ikinä. Nyt vasta tajuan, miten kesällä vaan harmitti sateiset ilmat, ja aina oli tunne että jotain pitäisi tehdä ja mieluiten ulkona - onhan kesä! 

Syksyllä saa kietoutua lämpimiin (uusiin) neuleisiin, polttaa kynttilöitä, nauttia pimeistä illoista jolloin unikin maittaa aikaisemmin eli ihmisten aikoihin. (Huomaatteko, oon niin romantikko!:D) Jotenkin silti samalla myös sosiaalinen elämä vilkastuu kun kaikki lähipiirissä eivät ole jatkuvasti lomailemassa:D Mulla on tää syksy täynnä ohjelmaa ja ehkä parasta on jotenkin kaiken inspiraation huima kasvu jota oon tuntenut lähiviikkoina<3 Oon jälleen löytänyt muusani piirtämiseen, lukemiseen, ja ah, leipomiseen. Omput, marjat, sienet - kaikki meidän parhaat ystävämme ovat taas täällä!:)
Voi kun nää mun aikaansaannokset ovat nyt esteettisestä kauneudestaan, mitä ne ainakin Lunni leipoo -blogin mallin mukaan voisivat olla, todella kaukana:D Pahoittelut siis jenkkipannareiden lopullisesta raiskauksesta noin ulkoisesti, mutta täytyy todeta maun olevan erinomainen<3 Ei edes maailman sokeri-jauhopitoisimpia plättysiä maailmassa, joten Maku -lehden pannareiden ohjetta vaan googlettelemaan. Mulla ei ollut kaapeissani yhtään vaahterasiirappia, mutta vähän sokeria pinnalle + marjoja, niin johan kelpas oikein makiasti;) 

Oon joutunut myös, jotain negatiivista ajatellen, luopumaan parin viimeisen viikon ajaksi mun salitreeneistä:( En edes viitsi alkaa valittamaan ja luetteloimaan mun loputonta kipu- ja tuskalistaa, kunhan totean ainoastaan; koska/voi endometrioosi:( Jopa juokseminen on ollut lähes mahdotonta suorittamista, mutta silti oon vaan mennyt ja nauttinut tän syksyn ihanista aurinkoisista ilmoista. Jossain kohtaa jo pelkäsin vähän kotivaa'an kohtaamista, koska, you know, tää ylitsepursuava leipomis(syömis-)himo plus salitauko... Olen kuitenkin merkkaillut aina kalenteriini kaikki kesän ja kuluvan syksyn liikuntakerrat, ja tulokset laskiessani luvut olivatkin yllättävät;
  • kesäkuu; 15 liikuntakertaa
  • heinäkuu; 15 liikuntakertaa
  • elokuu; 12 liikuntakertaa
  • syyskuu; 21 liikuntakertaa (tämän päivän tuleva sali mukaanlukien)
Eli ei voi muuta sanoa kuin vau miten hyvä suoritus. Ainakin omasta mielestäni, mulle. Viisitoistakin on jo suurinpiirtein joka toinen päivä. No okei, syyskuuhun sisältyy jonkin verran myös rauhallisempaa joogaa, mutta joinain päivinä oon mennyt kahdestikin lenkille. Ja kun viimein uskaltauduin hiljattain vaa'alle, eihän se paino ollut lähelläkään kuuttakymmentä:D Mutta - läski se vaan tosin on lihasta kevyempää - joten ehkä kroppani muotoilu on saanut pientä kolausta kun en oo niin timmissä kunnossa mitä keväällä, mutta en jaksa siitäkään enää välittää. Ehkä mulla vaan on niin hyvä olo kaikinpuolin noin muuten, että ulkoiset asiat eivät enää tässä lähemmäs kolmenkympin iässä enää niin rassaa;) Hyvinvointi ennen kaikkea<3 Kaikkea jännää on tulossa meidän elämässä lähiaikoina ja aion nauttia kaikesta täysillä. 
 
Leppoisaa ja aurinkoista tiistaita & viikkoa kaikille, sitä se todella hei on;)

maanantai 21. syyskuuta 2015

Atsiu itselles

Viiniä fiineistä laseista, valkoinen koti, mielellään valkoinen puhelin, valkoiset tennarit ja valkoinen läppäri. Oma tomaattimaa ja lahja leipoa maukkaita JA kauniita leivoksia. Yliopistokoulutus. Salitreeni. Ei kai näissä edellämainotuissa asioissa mitään vikaa ole. Ei, sillä löydän itsekin itseni parista pykälästä.

Mä vaan eilen katsoin vanhoja Siskonpeti -jaksoja, ja nauratti niin paljon kun jostain bloggariäidistä oltiin tehty eräs sketsiläppä. Naishlö kirjoittaa juurikin omasta tomaattimaastaan ja täydellisestä perheestään blogissa - mutta auta armias kun lapset tai mies tulevat viereen häiritsemään, on vastaus tyyliin että fuck off you idiots:D Mia Kankimäki pohtii kirjassaan "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin" (mahtava kirja btw!), miten naisten tavat kirjoittaa päiväkirjoja on tuhannenkin vuoden kuluessa muuttunut. Kirjan tutkittu hahmo Sei Shonagon kirjoitti n.1000 vuotta sitten ylös lähinnä henkilökohtaisia asioitaan, päiväkirjaksi (the pillow book), ja vieläpä noin 10 vuotta sitten suurin osa naisista toimi tällä tavoin. Nyt, kuten Kankimäkikin toteaa, "asioista" on tehty julkista, näyttämisenhaluista! (Okei, let's face it, nykyaika on silti tosi paljon itsensä mainostamista, brändäämistä. Ajatellaan nyt vaikka työmarkkinoita, jossa sun pitää osata olla näkyvä, tehokas, kilpailla muita vastaan, mainostaa itseäs. Olla sopivasti tyrkky, ei liikaa. Ihan iisii, eikö?) 

Mä en halua olla kuitenkaan ikinäikinä enkä varmasti koskaan, ihmisenä täysin feikki. Facebookissa ja tosielämässä mun parhaimmat kaverit tietää, että latelen asioita suoraan. Hitto mitä sitte; oon konservatiivinen oikeistolainen, jonka mielestä mm. koulutus ja täten myös sun tuleva palkka ovat elämän omia valintakysymyksiä, turha purnata leikkauksista, firmat vois täysin sitä halutessaan samantien korvata kaikki kassat automaatiolla, hiton ay-liikkeet ja etc etc. Ja mä yritän tässä parhaillaan vielä pitää sentään malttini:D  Mä jos kuka, sanon mielipiteeni ja pyrin olemaan elämässäni aito. Like it or not. Uskon, että sen vuoksi mä oon yleensä menestynyt myöskin työmarkkinoilla hyvin. Olemalla aito ja iloinen mä. Okei, osaan sanoa myös tosi ikävästi asioita suoraan, kässäsittekö jo?:D Mulle vaan on tullut fiilis, että oonko täällä tarpeeks aito. Kyllähän mä osaan valittaa asioista täälläkin, mutta toki myös iloita. Trollit ne vaan haluaa, että me feikattais ne meidän jaetut ilotkin, vaikka oltaisiin oikeesti tosi seesteisen onnellisia ja jaettu täällä sitä fiilistä. Mut siinä sen näkee, toisen onnesta ollaan yhä tässä maailmassa niin kateellisia, sen vuoksi sitä yritetään kyseenalaistaa ja jopa bloggari itse alkaa kelata, oliko mun ilo vaan feikkiä, vai mitäkö se oli:D Mä oon mustavalkonen ihminen, ja mä haluan, että se tulee täällä musta esille. Joten täältä pesee, tänään, teidän kaikkien trollienkin iloksi; tänään ei ole luvassa kauniita kuvia, ei tomaatteja (omistan vuokra-asunnossamme ihan kivan kokoisen takapihan, jossa tietenkään yksikään kukkapuska ei selvinnyt edes juhannukseen asti, kun taas ikkunanlaudalla keittiössä seisoo yksinäinen chilinalku pikkuruisessa muoviruukussaan) ei hehkutusta mun ihanasta miehestä (joka on ihana ja jolle en ((enää)) sano nii pahasti ((aina)) fuck off xD). Ei kuulkaa, tältä päivältä peruuntu pari kivaakin juttua, koska makaan horkkayön ja zombipainajaisten jälkeen kuulkaa lenssussa sängyllä. Hikisenä, finnitkin kukkii ja ai jumankekka on ruma fiilis<3 So fuck this shit:D Ollaan leidit aitoja joskus sen kermakakunkin alla!;) 

-MÄ, enkä kukaan muu-

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Kesä 2015

Hyttysen hyrinä
ukkosen jyrinä
perhosen lento
vanamo hento
purojen juoksu
mataran tuoksu
matojen tonkija
onnekas onkija
hehkuva katu
kuutamosatu
mansikkamaito
kesä on aito.

 - Kaija Pakkanen-

Kesä oli ja meni. Kesän aurinko, järvet ja rannat, sen lämpö ja sateet - tulivat ja menivät. Nyt tulee vain hieman lisää vettä :) Mutta ei sekään haittaa mitään, sienet satoaa, lenkkikelit ovat (taas) parhaimmillaan, sisällä kynttilöitä, lämmin huopa tai rakkaan syli:) Työkin tuntuu taas mieluisammalta (lue; ikuinen opiskelu!). Sitä paitsi, kesän muistot säilyvät aina. Niin myös kesän 2015 osalta. Tässä maistiaisia teille omastani:) Aitoina, 100% muokkaamattomina, koska sitä kesä on<3

(Selostuksena; yllä olevat "luontokuvat" (plus minä aina yhtä tyylikkäänä) kaikki napattu Porissa/Porin seudulla, alla olevat kuvat puolestaan Saksan Hampurista jossa tosiaan käväisimme parisen viikkoa sitten päiväreissulla Bremenistä junalla matkustaen. Bremenin kuvat vielä toistaiseksi ainoastaan mun kännykässä;) )

Näihin ihaniin tunnelmiin ja pääministerimme puheeseen päättyen - hyvää yötä<3
 

perjantai 11. syyskuuta 2015

Kiitollisuutta ja syksyn energiaa

Blogikirjoittelu on jäänyt elämään hissukseen hiljaiselämäänsä kun olen tässä suht ihmiselle tyypillisesti elänyt omaani:D Oon pitänyt yhteyttä vanhoihin ystäviini ja saanut lähiaikoina myös uusia sellaisia:) Gradu ei vie enää suurinta siivua elämässä, kun sekin alkaa olla kohta paketissa ja sitä on ihan kiva tehdä, ajatuksella "vielä kun sitäkin saa kirjoitella":) Mä hain eilen jonkun päähänpistoksen seurauksena uuteen kouluunkin, mutta luotto sisäänpääsyyn ei ole liian suuri:P 

Mua taas pelotti lähes koko elokuun syksyn saapuminen. Syksy on aikaa jolloin kaikki vaan kuolee, oon ajatellut. Mutta yllätyksekseni - tää syksy onkin ollut todella positiivinen yllätys. Mä olen positiivinen:) Hyvä ja rauhallinen olo kaikin puolin, vaikka tää vuosi onkin sisältänyt paljon erilaisia muutoksia ja, no, sitä elämän paskaakin on kyllä satanut pari kertaa niskaan. Mutta kriiseissä ja ikävissä asioissa ei missään nimessä saa alkaa liikoja vellomaan, joten oon itekkin vaan keskittynyt niihin hyviin juttuihin joita mulla elämässä on<3 Kiitos kaikille ystäville teidän olemassaolosta:) Juuri nytkin tässä istun ystävän luona chillaamassa, ja päätin nyt nopeesti raapustaa tännekin tätä levollisuuden fiilistä. Elämä on vielä just nyt paljon vapaa-aikaa, ystäviä, salia, ja oon taas yli parin vuoden tauon jälkeen löytänyt joogankin uudestaan<3 Mikä voisi olla parempi päätös päivälle, kun lämpimässä huoneessa kynttilän valossa rauhallisesti hengitellen päätetty lämpö flow jooga -tunti;) 

Näihin tunnelmiin; yritän palata takaisin nopsaa sekä lisätä vähän parempilaatuisia järkkärikuviakin tänne<3 Ja edelleen instassa lisää päivittäisiä tunnelmia nikissä paulakatriinakoo :)

Energistä syksyä kaikille:)