Follow on Bloglovin

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Keväisiä kuulumisia kuvissa;)

Jou everybody!

Viikonloppu sitten oli ja meni, mulla lähinnä siellä sängyssä maatessa. Mä alan saamaan tarpeekseni. Itsestäni! Toki sairaana olemiselle ei mahda mitään, mutta mää sain tarpeekseni olemisesta ja herkuttelusta! Huomaatteko jo millainen kyllästyjä mä olen? Kyllästyn herkkuihinkin:D
Hahaa, kuva taitaa olla joidenkin makuun liian paljastava, joten pyrin tekemään tästä enemmän biksu -tyyppisen tolla ihmeen vesiefektillä (biksuissa & nakurannoissa kekkuloimisessahan ei ole koskaan vikaa verrattuna esim.julkiseen imettämiseen eks je?):D Mä ja mun superit muokkaustaidot! Melkein peitin nuo raskausarvetkin. Pointtina kuitenkin on, että mähän valitin mun kylkiluiden ilmestymistä. Ne näkyvät btw huonommin tässä kun oikeasti. Noh, nyt on kyllä löffätty viikonloppu niin että vatsa on jälleen kummulla:D Koskaan ei ole hyvä! Missä siis menisi mun vatsani kultainen keskitie?! Aikoinaan kun painoin viimeksi saman verran kuin nyt, sitä ajatteli aina herkutellessa, että tähän kroppaan voikin vielä yhtä hyvin kertyä parisen kiloa lisää. No big deal. No vielä mahtuu pari kiloa. Vielä pari. Hups, sitten olinkin jo 70 -kiloinen, ja se ahdisti. Sitä sitten söi siihen kun ahdisti... Ahdisti lisää. Lopulta olin se 90 -kiloinen minä. 

Siihen en palaa enää koskaan. Kumpa en tässä nyt vaan jonain "kauniina" päivänä plösähtäisi yht'äkkiä sitä viittä kiloa. Käy kuin niinä viihdeiltoina, jolloin ehdit sanoa kavereillesi; "En oo vielä yhtään humalassa..!" :D Öhöm ja hups. Joten yhtä lailla kun on hyvä ottaa välillä se vesihörppy, on käydä välillä lenkillä;) Siihen mä olenkin pyrkinyt. Vähintään.

Siirrytäänpäs hieman seksikkäämpiin aiheisiin...
Eli kuten olen jo maininnut ja täten toistan itseäni; viikonloppu meni maatessa. Onneksi mies oli jo perjantaina mua luvannut hoivata<3 Seuraa siis onneksi oli:) Kiitos rakas. 

Silti...

Oli niin pakko vähintään sunnuntaina mennä edes lyhyelle kävelylle, ja mikäs sopisikaan paremmin kuin rauhallinen lenkki laiskan englanninmastiffimme kanssa:D 
Ja kaupan kautta ostamaan mahdollisimman terveellisiä ruoka-aineksia. Meidän konnulikin sai osan;) Se voi muuten myös talven jäljiltä melko paksusti... :D Eli matelijan oma juoksuhetki kotiparvekkeella:) Onko mitään parempaa kuin kevät? Voinko hehkuttaa jotain asiaa yhtä paljon? Odotan niin kesää<3 Odotan hikisiä juoksulenkkejä, lenkkimakkaraa grillillä, ystävien kanssa yhdessäoloa, uimista viereisellä järvellä, rantasaunoja... Ja pakko kai sitä graduakin ois odottaa:P Se kun on saatava kokoon. 

Rentouttavaa viikon alkua kaikille, taas on suurella osalla lyhyt viikko;) Jos en palaa tänne ennen ensi torstaita, niin...

HYVÄÄ VAPPUA <3

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Veri vetää itään ja kauemmas

Ääh. Olen kipeä! Tässä maatessani koko päivän tähän saakka soffalla, meni myös sivusuun viikonlopun ylityöt joihin lupauduin!:( No, katsotaan mitkä olot ovat huomenna.

Mulla on myös toinen kuume, nimittäin matkakuume. Tai aina on. Oon koko elämäni reissannut monessa maassa ja maanosassa. Monesti muutaman kerran saman vuoden aikana. Viime kesänä kun palasin taas yhden kerran  pitkältä Venäjän reissulta, ajattelin pysyväni jonkin aikaa Suomessa. Tuntui niin hyvältä palata kotiin, niinhän se usein menee. Mutta...Kun oon esim.nyt sieltä Venäjältä pois noin kolmisen kuukautta, alkaa tulla ikävä toiseen kotiini. Kaipaan Venäjää. Sanon ton saman lauseen varmaan ainakin pari kertaa kuussa H:lle. Kaipaan sitä tunnetta, että mitä vaan voi tapahtua, kaipaan ekstriimiä, erilaista elämää. Sitä, että aina wc ei tarkoita aina sitä, että rautatieaseman vessassa olisi tarjolla perus wc -pytty. Kaipaan uusien ihmisten tapaamista. Kulttuureja. Mikäli junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan, mä olen ainakin se nainen. Kaipaan niin hitsisti sitä tunnetta, kun Tolstoi -juna ylittää itärajan ja verkkokalvoille heijastuu se venäläinen, "rehellinen" maisema. 
Kaipaan sitä, kun kaikkea tarvittavaa ei ole aina saatavilla.
Kaipaan sitä, miten metrotunnelin kultahampaiselta mummolta voi ostaa koko korillisen oman maan mansikoita ystävien kanssa. Edullisesti.
Kaipaan sitä, ettei kaikki ole ehkä aina turvallista kun kulkee yksin... :D Tätä olen harrastanut monesti. Joskus saanut ottaa korkkarit jalasta ja juosta pakoon.
 Kaipaan erikoisissa ruokapaikoissa vierailua. Tässä ravintolassa söin erilaisia sisäelimiä.
Kaipaan niitä vanhojauusia ystäviä, joiden kanssa on kokeiltu itsekin erilaisten ruokien valmistamista.
 Lähdön hetket, joka kerta <3
 Kaipaan sitä mahtavuutta, suuruutta.
Kaipaan Moskovan kesää ja kaikkea sitä mitä aktiviteetteja se voi pitää sisällään monessa eri puistossa.
Kaipaan sitä, miten ukkonen voi jyrähtää maailman kovaäänisimmin, kun nautit +30 asteen hellepäivästä ystävän kanssa puistossa...ja miten nopeasti sää voi vaihtua maailman suurimmaksi kaatosateeksi. Olen juossut pitkin Moskovan katuja niin rajuissa monsuunisateissa, että sandaalini ovat lähteneet virran mukana. Mutta olen vain nauranut niin että melkein pissa on lirahtanut housuun:D Se on juuri sitä ekstriimiä. Niistä hetkistä kehittyy hauskoja muistoja:)
Kaipaan mun kaunista Moskovaani... <3 Jälleen kerran. Osa mun sydämestä on jäänyt sinne ja sitä osaa tulen käymään hoivaamassa silloin tällöin. Aina. Haluan näyttää tuolle murullekin Moskovan mahtavuuden.

Eli: mun uusi tavoite onkin nyt se, että heti kun ensimmäinen loma napsahtaa tuolta töistä mun kertyneiden vapaapäivien tilille, se on moro ja dosvidanija, meikä meinaan lähtee! Mä en ole metsäläissuomalainen, joka tyytyy linnunkotoon.
Paitsi ehkä tänään... :D Kuollut meno, myös telkun ruudulla. 

Mukavaa ja tervettä päivää kaikille muille, nauttikaamme suomalaisesta kesän alusta;) <3

torstai 24. huhtikuuta 2014

I just called to say I love you (home etc)

...ja mä vaan tulin kirjoittamaan, että tykkään susta elämä ja kevät! Elämän kevät. Sain tänään töissä niin ison homman hoidettua; koko päivän tapitin ruutua omissa oloissani ja keskityin. Ja kun tarpeeksi keskityttyäni sain sen kyseisen homman kuitattua, tuli jopa yksikönpäälliköltä mukavat kiitokset;) 

Kun pääsin kotiin, lähdin melkein saman tien keskustaan eläinlääkärikäynnille. Kotona Porissa meidän alle vuoden ikäinen kisu Ruusa on sairas, ja vietiin hänet sitten hieman tutkittavaksi. Tampereelle asti, kyllä. Tiedättekös te kissoja, joilla on KALA-ALLERGIA?! Se tosin on vasta epäilys... Kumpa vaan reppanalla ei olisi kissa-AIDSia:(

Eläinlääkäristä kotiin, parvekkeen sisustamista, ja... Arvatkaa mitä?;)
Dinner for two, aka köyhiä ritareita! Eilen kaupassa murun kanssa aloin nimittäin puhumaan, etten halua enää laihtua. Yes ladies, on tapahtunut nyt vähän niin, että mä kuihdun liikaa. H:kaan ei halua, että mun kylkiluut (jo tällä hetkellä) paistaa läpi mun ihon alta. Ostin hetki sitten uudet ja kivat farkut, kokoa 28. Isot. En kuitenkaan ala esittämään naista joka "valittaa": yhyy, kun on käyny näin ja yhyy yhyy. Kyllä ihan rehellisesti mä olen onnellisempi näin. En ollut silloin onnellinen, siis itseni kanssa, kun niiden housujen koko oli 46. Liika laihtuminen on silti oikeasti liikaa. Muotoja pitää olla.


Kaikki roikkuu. Toppi kokoa 36. Roikkuu. Kaulassakin alkaa oleen jo liikaa tollasia...juovia. On muuten aika nörde -kuva musta! Hahaa, rillipää -sihteeri! Mutta niin. En tajua miks kuihdun näin kovin ja nopeasti, ihan tuosta vaan vaikka oon vedellyt suklaalevyjä, pizzaa, noita köyhiä ritareita. Tarvitsisin varmaan kipeästi sitä salitreeniä:/

No, asioista kukkaruukkuun. Kirjaimellisesti. Ja muihinkin kotiasioihin.

Alempi kuva ei nyt kovin imartele mun lyhyitä hobitin jalkoja, mutta jätetään ne toissijaisiksi. Puhutaan hieman kodista. On vaan kiva löffätä kotona, muumilakanoissa<3 Koti on mun linnani. Mun ja H:n yhteinen koti. Koti on aina turvapaikka, sen tulee tuntua turvalliselta, ja jotta koti voi tuntua turvalliselta, sen tulee silloin myös näyttää seesteiseltä. Mun entisessä yksiö-sinkkukämpässäni oli paljon mustanruskeaa ja punaista. Meidän kotiin halusin kuitenkin enemmän rauhaa levottomuuden sijaan. Nyt elelen harmaa-musta-valkoinen-violetti -linjoilla. Ainoastaan vierashuoneessa, jota me kutsumme myös kulttuurihuoneeksi (:D), on paljon sitä entistä punaista. Kuin mun entinen koko koti minikoossa:D Anyway, silloin kun saatiin murun kanssa tämä asunto, koti, H sanoi ainoastaan: "Sä saat sisustaa meidän kodin, itelle on ihan sama. Kunhan ei oo pinkkiä!" :D Mä olen meistä arvatenkin myös se, joka ylläpitää tän huushollin seesteisyyttä;P I'm a one fu**ing perfect housewife.

Palataampa taas nykyhetkeen, elikkäs, uusimpia juttuja asunnossamme ovat mm:
  • violetti sisustustyyny (joita löytyy 2kpl) Indiskasta
  • seinätarrat, edelleen Tuurista
  • laatikot, joiden päälle sijoitin äidin lahjoittaman ruukkukasvin (jonka nimeä en muista), Honkkarista :)
Hei apua, alan olemaan nyt niin väsynyt, että on vissiin pakko lopetella, ei enää ideat ja ajatus kulje! Möh, mun kun piti kirjoittaa enemmänkin jotain kaunista:D Toivottavasti ei nyt ihan jäänyt tyhjäksi sisällöltään tämä raapustus. Muistakaa kuitenkin itsenne lisäksi huolehtia siitä, jossa "itse" asuu. Kodistanne:) Älkää silti linnottautuko sinne, vaikka kotisi onkin linnasi;) 

Hyvää yötä^^ 

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Påsk, Pasha ja Pääsiäinen

...ja tuohon päälle Pohojammaalaiset terveiset! Pääsiäisloma tuli ja meni, ja meni ainakin todella hauskoissa merkeissä:) Oltiin H:n ja mun kaveriporukalla Ähtärissä mökkeilemässä, grillaamassa, saunomassa, SYÖMÄSSÄ, sekoilemassa:D Lyhyesti ja pähkinänkuoressa: join, söin, sekoilin; mm. opettelin päälläseisontaa, tanssin hypo-maanisesti monta tuntia parina iltana, toisin sanoen seuraavana päivänä pohkeeni kiittivät ja kädet sekä polvet olivat/ovat mustelmilla. Söin todella epäterveellisesti. Hauskinta kuitenkin on, että vaaka näyttää jälleen pienempää lukua... Ehkä ne yksin vedetyt tanssitreenit Rammsteinin ym. tahdissa tekivät ihan terää;P On siitä äksönistä videokuvaakin, mutta sitä en kyllä kehtaa tänne laittaa:D
Porukkaa harvinaisesti lapsetti.
Lauantaina aamupäivästä porukka rohkeni virota sen verran, että lähdettiin poikkeamaan Tuurin kyläkaupoilla!:) On siellä sitten kyllä kaikkea mahdollista! Mukaan tarttui aivan liikaa kesäkuteita (tulevat esiintymään täällä varmasti myöhemmin), cd -levyjä, DVD -elokuvia ym. Tilikin tuli ja meni!
Pukukopissa tuli todistettua itselle vihdoinkin se fakta; ihan oikeesti! Se kaikki vähäkin haba jota jo sain käsiini alkuvuoden aikana näkyviin, on päässyt kaikkoamaan kuin tuhka tuuleen:S Äh. Lisää reeniä (horo)! Vatsakumparekin näyttäisi voivan hyvin viikonlopun kemuista... :D Kröhöm.
Lopulta kotiin on kuitenkin paras palata<3 Keskiseltä tarttui mukaan nuo makkarin sisustustarrat, vaikka me ei kyllä murun kanssa kovin tuollaisia muistutuksia kaivata;) Hih. Eilinen päivä koostui siivouksesta, koiran kanssa lenkillä käynnistä, ja siivosin ja tuunasin mä meidän parvekkeenkin hieman enemmän kesäkondikseen... :) Jos jaksasin tehdä samaa itsellenikin?! Lähdenpä nyt heti paikalla lenkille;) Palataan taas ihmiset kauniit<3

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Pakkopullaa?

Varmasti jokainen tietää sen tunteen, kun ei vaan jaksa:D Kaikki on pakkopullaa. No joo, mulla on ollut motivaation puutetta viimisen vuoden aikana vähän kaikesta. Mä olen tajunnut vasta hiljattain olevani sitä tyyppä, joka kyllästyy nopeasti. Osaan kyllä tarttua sitä härkää sarvista, mutta niissä roikkuminen ei onnistu kauan. Otetaan mikä aihe vaan, esimerkiksi mun gradu. Tässä on mennyt sellainen pari vuotta kun olen sitä "tehnyt"/työstänyt. Tosin viime maanantaina tartuin härkää uudestaan sarvista ja menin melkein vuoden tauon jälkeen tapaamaan mun graduohjaajaani, hah! Toiseksi mulla on ollut motivaation puute salitreenienkin suhteen. Tai sitten se on vain se uupumus uudesta työstä, kun joka päivä joutuu raksuttamaan näitä aivosolujani kokoajan sen 8 tuntia että selviäisin mun suhteellisen vaativista työtehtävistä:S Että HUH vaan!

Mutta mitä tästä opimme? Härkää voi aina tarttua uudestaan sarvista;) Kyllä mä tässä kohta tsemppaan!:) Ei koskaan enää paluuta plösöön entiseen. Silti haluan jakaa ajatuksiani eräästä lehtiartikkelista, jonka pari päivää sitten lukaisin. Artikkeli käsitteli nykyajan naisten arkielämää. 

Suomenkin historiassa me naiset olemme taistelleet oikeuksistamme; äänioikeudesta, oikeudesta olla työssäkäyvä nainen. Nyt kun meillä naisilla on töitä, haluttaisimme lisää aikaa olla kotona esim. perheen kesken. Muistaakseni suomalaiset satsaavat sisustukseen eniten maailmassa, kun taas itänaapurissamme mikään ei voisi olla (naisesta) parempaa, kuin viimeisimmän muodin & mahdollisimman hintavan merkin omaava kesämekko. Muoti siis menee asumismukavuuksien edelle.

Samalla kun naisen tulisi olla työssäkäyvä ja mielellään monen vuoden koulutuksen hankkinut uranainen,  naisen tulisi olla myös näitä asioita:
  • tarkka ulkonäöstään, sporttinen ja muotitietoinen
  • (hyvä) äiti
  • hyvä kotikokki
  • hyvä käsitöissä ym. luovassa asiassa
  • kodinhoitaja

Njoo. Musta kun siis tuntuu jo nyt etten jaksa edes töiden ja salin yhdistelmää arjessa:D Olenko laiska? Olenko huono nainen?

Toisaalta olen hyvä nainen. Laitan muuten hyvää ruokaa! Tähän asiaan liittyen lukemani artikkeli viittasi somessa suuren suosion saaneisiin ruokakuviin. Mäkin otan ruokakuvia. Olen monesti itsekin miettinyt syytä; miksi ihmeessä? Ruuasta kuvia? Ihan oikeesti! No. Artikkelin asiantuntijoiden mukaan ruokakuvissakin piilee naisten välinen kilpailuvietti. Me naisethan ovat viettelijöitä, niin itsekin ajattelen. Kun miehet siis pullistelevat lihaksiaan, me naiset esittelemme Instagramissa illan omat tuoreet ja lämpimät, vasta uunista tulleet PULLIstelumme. 

Pointtini siis on, että hitto naiset kun minussa herännyt pieni feministin poikanen huutaa; älkää antako yhteiskunnan odotusten/vaatimusten saada teitä johonkin yhteen tiettyyn muottiin. Nainen luo itse itselleen elämänsä muotin. Mä toivon saavani elää about tällaisessa muotissa;
  • kodista huolehtiva ja itse ruokaa valmistava äiti (koska itse niin valitsen)
  • työssäkäyvä korkeakoulutettu nainen (koska niin olen itse valinnut)
  • joskus muotitietoisempi, joskus täysi renttu (täysin mun oma valinta)
  • välillä hoikistuva, välillä pulleampi pullafani, välillä voimanainen (johtuen omista valinnoista)
  • hyvä vaimo, joka ei ole vain vaimo, vaan se tyttöystävä, johon H rakastui :)
MITÄ IKINÄ MÄ HALUANKAAN OLLA TAI TEHDÄ!:)

No, asiasta kukkaruukkuun:) Mennään vaikka tuohon muotitietoisuus -osioon. Kävin tänään ystävän kanssa shoppailemassa...taas... o-ou!:D Mut tässä siis kaikkia tämän viikon löytöjä:
Vas.puoleinen huivi on vanha;ostettu Turkista kun olin 9v:D Ainoa uusi juttu tässä kollasikuvassa on oik.puoleinen vaalea neule:) Oli keväinen fiilis!
Rakastan headbandsejä!<3 Nyt niitä on taas hirmuisesti myynnissä, siispä kävin itsekin sijoittamassa pariin uutuuteen;)
Teinimerkki Guess:D Mutta toi malli on musta aina ollut söpö, kivan kokoinen, ja nyt tuosta kyseisestä mallista sai vielä uutta väriä;) Lisäksi pitsitoppeja...
Lisää pitsiä:D Huom: housut eivät kuulu lookkiin:DD -höntsyhousut-
)
Ja lisää.. ;)
Lopuksi tämä kalaverkkoa muistuttava höperryslöperrys -paita:D Löytyi ihan perus marketista:D
Mutta tämän naisen pitää lähteä nyt nauttimaan ihanasta lauantai-illasta;) Pysykää omassa muotissanne naiset!:) Loistavaa lauantaita<3

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Catch uppia ja asiaa PCOS:stä

Pitkästä aikaa; moikka ja kyllä mä täällä yhä elän ja olen!:) Tosin kiirettä on pitänyt ja pitää! Asioiden hoitamista, töitä, ja taas asioiden hoitamista. Päivätkin tuntuvat lyhentyneen vaikka pitäisi kai olla juuri toisinpäin:D

Mistä aloittaisin... Työt lähteneet hyvin käyntiin, viime viikolla oli uuden työnkuvan näyttökoe; meni juuri ja juuri läpi:D Siksi viime viikko oli mahdottoman alitajuntaisen äärimmäistä uupumuksen ja stressin aikaa. Mä en käynyt salilla. En lenkillä. Mä söin. Herkuttelin. Jumalllauta mä herkuttelin. Mässäilin:D Aivan ja ihan liikaa. Niin että vieläkin masu on ihan pallona. No okei vasta sunnuntaina kykenin/jaksoin juoksulenkille, ja eilen oli välittömästi SOS- ja helpotuksen salimaanantai. Huh. Koska olen herkutellut  liikaa, olen potenut tietenkin sitä p*kleen morkkista. Painokin alkaa taas kutosella... Hei Paula pallero DAVAJ, come oooon. Joo. Itkinkö jo tarpeeksi?:D Tää viikko saapi taas olla "vanhan uuden" alku:) Eli salia ja juoksua. Mun työmatkat kuljen muuten nykyisin pyörällä, wuhuu. Hyötyliikunta ainakin lisääntyy.

Nautin edelleen elämästä täysillä:) Aamuista on tullut mun lempihetkiä, vaikka ennen inhosin aamuja:D
Näetteks? Mää nautin. Vaikkakin aika usein komeat silmäpussit poskilla. Ai että aamupuuro<3 Se on myöskin nykyään mun päivän parhain ateria;)
Mun duunipaikkani on toimistotiloistaan vastikään remontoitu ja ihanan värikäs:) Olen saanut ihan oman työpisteen, työpöydän, sen oman pienen työmaailma -nurkkaukseni, jota olen sitten innoissani sisustanut oman näköiseksi sekä viihtyisäksi:) On mulla siellä nykyään kunnollinen kahvimukikin... :D

Koska töissä jengi pyrkii pukeutumaan suht fiksusti, en lähde kotoa enää ihan niin kuin monesti yliopistolle:P Pyrin kokeilemaan ja yhdistelemään enemmän. Lähinnä sitä vanhaa, mitä kaapista nyt löytyy. Kuitenkin mahdollisimman siistiä.
No juu juu, siinä se viime viikon näyttökoe-stressipömppis pullottaa:D

Tänään menin muruseni kanssa töistä kaupungille syömään, ja syöminkien jälkeen menin hieman shoppailemaan. H kulki perässä:D Mut hei on niin kevät -fiilis!<3 Palataan noihin mun söpöihin ostoksiin kun jaksan ne ensin tässä valokuvailla;) Päivät tosiaan siis vaan vilisevät silmissä. Tulee aamu. Puurot. Töihin. Kahvia. Töitä. Kotiin. Muutama tunti koomaa. Jaksaisko tehdä jotain? Joo meen jo nukkumaan että öitä. <- Tuohon tahtiin:D 

Mähän olen sanonut/luvannut kirjoittavani myös joskus kunnolla sairaudesta nimeltä PCOS. Tai sairaus ja sairaus. Syndrooma nyt ainakin. Munasarjojen monirakkulaisuus -oireyhtymä. Tuosta mässäilystä ja siitä, miten mun vatsa on aina pömpöllä ja se kerää kaiken läskin mussa; kaikki liittyy PCOS:ään. PCOS aiheuttaa vastustamatonta hiilihydraattien himoa. Syndroomasta tiedetään melko vähän, mutta jotkut asiantuntijat veikkaavat, että sairaus voi puhjeta liiallisesta hiilarien käytöstä ruokavaliossa. Meidän suvussa tästä ei kärsi kukaan muu kuin minä. Mulla tää todettiin, kun olin 22 -vuotias. Jätin tuolloin e-pillerit pois, ja tämän jälkeen menkkoja ei kuulunut yli puoleen vuoteen. Mun hiukset putosivat, akne kukoisti. Keltarauhashormoneilla sain kuukautiseni takaisin, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita vielä munasolun irtoamista.  Neljän vuoden aikana olen pudottanut huimasti painoa, mutta luultavasti siltikään en kykene saamaan lasta/lapsia ns. luomuna. Joka tapauksessa, PCOS:n vuoksi painoa kertyy herkemmin. Lisäksi mun on myös vaikeampi pudottaa painoa. Paino putoaa kepeästi jopa tuplasti hitaammin kuin henkilöillä, joilla PCOS:ää ei ole. Ja mikäli painoni sattuisi joskus vielä jostain (liiasta mässäilystä?:D) syystä nousemaan ylipainolukemiin, mulla olisi suuri riski saada metabolinen oireyhtymä, tai esimerkiksi diabetes. Kuten tiedämme, diabeetikoilla paino kertyy yleensä juuri vatsan seudulle. 

Voin ainoastaan kirota koko syndrooman alimpaan helsvettiin:D Mutta olen oppinut elämään PCOS:säni kanssa, liikun, pyrin syömään terveellisemmin. Elän päivä kerrallaan. Lapsi on tervetullut jos on tullakseen. Siitäkin olemme murun kanssa keskustelleet, kyllä me olemme valmiita. Kyllä me viihdytään silti vielä hyvin kaksistaankin;) <3 En vain halua, että vähän päälle 30 -vuotiaana kun sitä todella toivoisi lasta, huomaakin sen olevan äärimmäisen vaikeaa. 

Joten... Paula... Note to yourself: koita nyt olla mässäilemättä ja liiku, liiku, LIIKU!;)

Liikunnallista huhtikuun viikkoa kaikille^^ <3