Follow on Bloglovin

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Takasirruatuun!

Kot kot kot, fit fit fit.

Farmilainen tässä hei. Nimittän fitfarmilainen. Kyllä, luette jälleen oikein! Oli ihan pakko tulla tänne intoilemaan, eli tosiaan tämäkin nainen on lopulta sortunut ko. fitnessfirman houkutuksiin, toisin sanoen 2,5 kuukauden nettivalmennukseen mukaan!

Muistatteko, kun kerroin ortoreksiaa käsittelevässä postauksessani käyväni silloin tällöin terapeutin juttusilla? Käyn puhumassa mm. syömisistäni ja painostani. No, terapeuttini tuntee kuulemma työnsäkin puolesta Jutan ja Bullin erittäin hyvin, ja koska olin farmilaisuutta jo hetken pohtinut, myönnytteli terapeuttinikin sen olevan ihan toimiva vaihtoehto muutoksia kaipaavalle:) Mikäli omaa ohjelmaa ja ruokavaliota siis vain jaksaa ahkerasti noudattaa. Hitsit kun päästinkin aikoinaan oman ruokavaakani menemään, viimeistään nyt joudun nimittäin ostamaan uuden!:)
Oon niin innoissani tästä tulevasta projektista että oksat pois!:) Sitä saa sitten joulunakin syödä napa koholla hyvällä omallatunnolla sen enempää ahdistumatta, kun vuoden alusta, tarkemmin siis 12.1.2015, alkaa aivan uusi sali- ja ruokavalio-ohjelma! Pitkästä aikaa tämänkään naisen ei tarvitse hetkeen pohtia sitä iänikuista arjen kysymystä "mitä tänään syötäisiin", kun se on aina suoraan sulla ohjelmissa sanottuna;) How easy is that?! Ostin siis juuri hetki sitten nettivalmennuksen nimeltä Lite (In Shape). Tavoitteena mulla lähinnä on enää;

-ehkä ihan muutaman kilon painonpudotus, joku 55kg paino ois jees:) (eli n.4kg vähemmän nykyisestä)
-kiinteytys
-lisää lihasta
-enemmän voimaa ja kuntoa!

Tämä kaikki siis ihan oman hyvinvoinnin ja terveyden vuoksi! Ai että liikkuminen on kuulkaa ihanaa!;)

Onko teillä kokemuksia Fitfarmista tai nimenomaan Liten nettivalmennuksesta?:)

Ja nyt tää nainen liikkuu laitattamaan ripsiä omiin simmuihinsa, sillä (Instagram) @satukristiina haluaa mut väkisin koekaniiniksi:D Vaikka mä ensin kieltäydyin, koska mulla kyllä riittää tuota pituutta ja kaarevuutta ihan omissakin ripsissä. No mutta, kun kerran ilmaiseksi tarjotaan ja helpottaahan ainakin taas vähäsen kiireellistä elämää kun säästää meikkailuajassa!:) Satu tuossa perusti oman kynsi- ja ripsiyrityksen, eli tsekatkaa ihmeessä IG:stä @satukristiina tai netistä esim. Tmi Satu Kristiina Ripsi- ja Kynsimuotoilu !:)  

Se ommoro!

maanantai 24. marraskuuta 2014

Viikonloppu ja vodkalla päätetty sunnuntai.

Viikonloppu ja vodka. Nuo erottamattomat kaksi yksikköä. 

Vodka. Connecting people. Vodka. Korpiklaanin biisin nimi. Vodka. "Pikku vesi". Vodka. Kasvovesi. Wait, what?!

Siis joo-o. En vetänyt eilen sunnuntaipöhniä, vaan puhdistin illalla ennen nukkumaanmenoa kasvoni vodkalla, tuolla ihmevedellä, jota varastin hitusen meidän baarikaapistamme! Vodkahan auttaa mm. jokaisen venäläisen jokaiseen tautiin, vaivaan ja kipuun. Onko korva kipeä? Kaada pyyhkeelle, tai vaikkapa villasukkaan vodkaa ja paina se korvaasi vasten. Kipu on kohta tipo tiessään! Paleleeko jalat talvikengissäsi? Kostuta tällöinkin villasukkasi vodkalla ja laita sukat jalkaan! Ainoastaan venäläiseen darraan taitaa tehota suolakurkkuliemi...Hmm.

Asiaan!

Mun iho on taas voinut niin älyttömän vaikealla tavalla huonosti; talvi kuivattaa pinnan rutikuivaksi, ja aina tuntuu kuin iholla olisi kauhea kreppipaperikelmu! Toisaalta ihoni on nimenomaan pintakuiva, joten mustapäät ja finnit ne vaan oikein juhlivat tätä vuodenaikaa; jee nyt se laitto kiristävään ihoonsa yöksi rypsiöljyä! (kyllä, harrastan myös tätä toimintatapaa).

Eilen puhdistin kasvoni mun luottotuote Aco:n puhdistusvaahdolla (tosin täytyy varmaan siirtyä normaalin/kuivan ihon tuotteeseen rasvoittuvasta...), ja pesin kasvojani näin todella pitkään. Huomasin että mustapäitä taas riittää, kasvovedet ovat loppuneet, joten mikä neuvoksi... Sitten tajusin; no tietenkin vodka! Vanulappuun pieni loraus, ja voi morjee että tuli ruskeeks koko pumpuli ku vetelin vielä sillä kasvoni! Fuuuh! :D Eli suosittelen ihonne hätävaraksi vodkaa, ei aiheuta edes krapulaa. Hehheh hei!

Olen lapsesta saakka ollut paha atoopikko, ja mikäli käyn säännöllisesti ihotautilääkäreillä, saan toki korvauksia ostamistani tuotteista. Lauantaina päivitinkin apteekin ihonhoitosarjaani tällaiseksi;
Lähtökohtana nyt siis se, että mun ihoon ei tehoa mitkään peruskaupoissa myytävät tuotteet, mä tarviin apteekkia. Aqualan L:ää mun ihoon on levitelty jo mun ekoista lapsuusmuistoista lähtien, mutta näin talvella se ei enää riitä. Lukioaikana mun iho kärsi vähemmän atopiasta, ja käytin jopa tämän voidesarjan kevyintä ja akneihollekin sopivaa rasvaa nimeltä Humektan. Aqualan L on siitä seuraavaksi rasvaisin versio. Sitäkin olen tosin nyt saanut levittää niin monta kerrosta kasvoilleni joka ikinen aamu, että päätin ottaa käyttöön järeemmät aseet. Hydran on tuotesarjan toiseksi rasvaisin vaihtoehto ennen Aqualan Oilia. Ambilan taas kolmanneksi rasvaisin. Ja lauantaisaunan jälkeen kun levitin Hydrania kasvoille niin ai että sitä ihanaa tunnetta! Tunne, jonka tunsin viimeksi kunnolla kesällä - nyt ei kiristä!:D 

Mutta koska ihoni pintakerroksen alla olevat näppylätkin nauttivat tästä treatista, aion käyttää vodkaa kasvovetenä jatkossakin;P En nyt ehkä silti joka ilta, pitäähän sitä riittää...öööhöhööö eipäs nyt eksytä aiheesta!;)

Viikonlopusta sen verran, että oli ihanan rentouttava sellainen:) Pidin lepopäivät urheilusta ja söin hyvin. Ehkä liiankin hyvin:) Lauantaina mä jopa jaksoin hieman laittautua naiseksi, ja me päätettiin suunnata leffaan ja sen jälkeen Moro Sky Bariin, joka siis sijaitsee Tampereen Torni -hotellissa.  No, meitsit jonottaa jo Plevnan lippujonossa, kun tää hömötiainen tajuaa; "Voi ei, mullei oo mun laseja mukana! Emmää voi mitään leffaa kattoo ku en nää mitään!" :D Eli takasin autoon, ja pizzerian kautta kotiin vaan mässäilemään ja olemaan xD Ei menty siis Sky Barinkaan koska molempia vähän ketutti mun jälleen-kerran-lahopäisyys:D Hahaa! Mutta eilen oli siis uusi yritys, mentiin leffaan katsomaan Interstellar (ehdottomasti suosittelen!<3), sekä kävimme syömässä Siperiassa sijaitsevassa Tivoli -voileipäraflassa:) Sky Bar sai siispä jäädä edelleen odottelemaan näitä kahta manselaista vielä hetkeksi:) Mukavaa kuitenkin oli<3
Hahaa, sunnuntain pukeutumisyritys (alempana) ei ollutkaan enää yritys niinkuin oli lauantaina:P Aattelin, että jos näkee vähemmän vaivaa, muistaa ehkä ottaa kakkulat messiin tällä kertaa;)

Mutta uusi viikko on jälleen startannut, ja ihanaa kun joulukin lähestyy ja mulla on vaan hyvä olla:) Toivottavasti teiltäkin löytyy sitä kuuluisaa joulumieltä:) Nyt mä lähen sekä tekemään ajoissa tilaa joulukinkuille että sulattelemaan viikonlopun syömissaldoja, eli salille mars!:)

Hyvää ja onnellista alkanutta viikkoa kaikille<3

perjantai 21. marraskuuta 2014

Nichego osobennogo.

Tämä siis po-russki latinalaisittain translitteroituna ja tarkoittaa "ei mitään erityistä". Eli ei mulla niin asiaakaan ole, kirjoittelen kuulumisia kun pojat taas meillä saunoo ja apinoi:D

Oon viettänyt tässä oikeastaan vaan omaa luksuselämääni;

ollut viihteellä
nähnyt kavereitani
rakastanut
saanut siskolta isomman parisängyn (<3) 
fiilistellyt joulua ja ostanut lahjan murulle
lahjonut itseäni
lue siis; shoppaillut
kokkaillut ruuat itse
leiponut
juossut
tai ollut salilla
kirjoittanut gradua ja
saanut siitä hyvää mieltä
sekä ylipäätään voinut hyvin:)
Oon tällä hetkellä elämäni voimissa miinus mun talvinen rutikuiva iho (joka on tosi buu koska näytän kuivuusryppyineni ihan kolmekymppiseltä ja ööh enkö mä jo kohta sitä ole?!:D).

Varsinkin tää päivä oli aika kiva ja ehkä vähän jännäkin:) Aamu alkoi nimittäin täältä...
Eli aamuysiltä olin jo Ilves -hotellin aulassa juomassa entisen kollegan seurassa espressokahvia (hitto että on säälittävän pikkuruinen kahavee!), eli siis eräs turkulainen myyjäkollega kenen kanssa tuli useasti juteltua työn puolesta aina vain puhelimessa, oli sattumoisin työmatkalla Tampereella:) Päätettiin nähdä, ja mm. puhuttiin miks lopetin jne:D On aina jännä nähä tyyppejä, joiden kanssa juttelee paljon virtuaalisesti, mutta ei ole ikinä nähnyt ko.tyyppejä livenä:) Vähän kuin sokkotreffit mutta ööö ei kuitenkaan!:D Mä sain myös kuulla että olen hyvässä kunnossa ja että mulla on nätit silmät^^ Tuitui! Hivelee aina varatun naisen itsetuntoa:D Niinkuin seuraavakin;

Mulla oli ihan tyhmä olo, kun toinen oli puku päällä työmatkalla hotellissa. Minä, yli 10v nuorempi nainen ilmestyn arkilookissani, mies tarjoaa kahvit, ja vie minut myöhemmin vielä 14 kerrokseen huoneeseensa (huomenna muuten mm. Torni -hotlan Moro Sky Barissa vierailua eli jälleen korkeita paikkoja!) ihailemaan Tamperetta yläilmoista. 10 minuuttia kuluu ja palaamme takaisin aulaan. Hissikeskustelu;

Mitähän toi respa musta oikeen ajattelee?!
Nooo kymmenen minuuttia, en mä nyt ihan niin nopee oo...
Ahhahaaa jaa eiks se o jo aika perus... :D

Seuraavan tunnin shoppailin Koskarissa, ja palasin aulaan oman mieheni kanssa vaatekauppojen kassit kädessä (respan ajatukset "aa taisi tyttö saada päivän tilin..."), sillä olin unohtanut vaihteeksi tällä erää korvalappuni kahvilan penkille...Tällä kertaa mukana eri mies:D Erittäin fiksu olo tuli!

No joo. Ilotyttöilyt sikseen. Seuraavana ohjelmassa oli lounas thai-raflassa (ja meillä siis suunnitteilla matka Aasiaan kun valmistun, koska MUN ISKÄ ON LUVANNU MAKSAA:D)...
No, tuo rasva-annos onkin jäänyt tähän saakka päivän ainoaksi ateriaksi. Ensinnäkin Seppälän sovituskoppien valot sai mut kauhistelemaan mun pylleröni appelsiini-ihoa, HYI kun yökötti! Vaikka paino ei paskasta nousisikaan, niin vaikuttaa se vaan monella muulla ikävällä tavalla ihoon! Huh kuulkaa leidit!!:D Siitä syystä tänään siis...
illan kruunasi ihana salitreeni<3 Mun jalat ovat takareisien kohdalta tällä hetkellä elämää niiin jumissa ettei mitään rajaa! Kaukana ovat ne vanhat jooga-ajat kun pystyin taipumaan vaikka miten "pitkälle" :D

Mut vaikka työtä nyt omasta valinnasta taas ei oo, oon niin saanut elämäni takaisin ja koen vähävaraisemmankin elämäni tällä hetkellä aikas luksuksena:)

Eli oikein luxus-viikonloppua vaan kaikille teilleki!:)

perjantai 14. marraskuuta 2014

10 things (I like) about me.

Ihmisen pitää arvostaa itseään, eikö niin? Niin mä olen asiaa ennenkin painottanut, ja itsekin olen oppinut pitämään iän myötä asioista, jotka joskus teininä olivat jopa tosi nolojakin - asioita, joita halusi unissaan jonkin taikavoiman korjaavan jotenkin "normaaleiksi". Esimerkiksi omien etuhampaitteni välissä loistava hammasrako - oon kuullut huhuja, että monella hyvällä laulajalla on hammasrako, mitä nyt itselle tulee mieleen ekana Madonna tai vaikkapa Ville Valo. Itse olen laulajana keskiverto, mutta oompas oppinutkin pitämään tätä nykyä omasta rakosestani (anteeksi kaksimielisyys!), Kerran eräs tyttö jolla myös oli itsellään hammasrako, kysyi, että pidänkö omasta hammasraostani. Vastasin, notta joo, onhan se persoonallinen. "Tiiäkkö mun hammasrakoa on ainakin aina miehet kehunut! Että hitto tuo sinun hammasrako on ihan älyttömän seksikäs!" :D No, tuota nyt en ole itse kuullut tuolla tavoin muotoiltuna, mutta kyseinen keskustelu Moskova-Kiova -junamatkalla iskostui silloin mieleeni:) Mutta on mulle joskus eräs ihastus tokaissut mm. "Sen mitä oot tisseissäs hävinnyt, oot saanu takamuksees!" :D Hahaa!
Asiaan...Blogeissa vissiinkin harrastetaan kaikenlaisia erilaisia ns. teemailuja, on väriviikkoa, oman arkiviikon jokaisen päivän jakoa lukijoille jne. Mistäs mä silti niin tiedän, tää on vaan harrastus^^ Mä haluan kuitenkin kertoa 10 asiaa minusta, jotka tekevät juuri minusta minut ja minun näköiseni minän:)



1. Musiikki. Voisi sanoa jopa kliseisellä lauseella "music is my life", mutta kun se on aina ollut niin:) Oma sisko on älyttömän hyvä laulaja, lisäksi rohkea sellainen. Itse pystyn laulamaan rohkeasti ja kunnolla kovaan ääneen ehkä noin kotisuihkussa ja autossa:D Mutta siis osaan laulaa. Kun asuin yksin, mulla soi aina musiikki kotona ja nukahdinkin usein napit korvissa! Nykyään kun lievästi sanottuna hieman tuo musiikkimaku poikkeaa mieheni musiikkimausta, kuuntelen musiikkia enemmän sitten omissa oloissani:D Autossa mun pitäisi aina olla se, joka valitsee musat. En myöskään halua löpistähöpistä autossa silloin, kun mä hitto vie kuuntelen musaa! Se on myös väärin paikka ikinä soittaa mulle - en meinaan vastaa jos haluan fiilistellä hyvää biisiä! Vaikkakin sitten siinä pelkääjän paikalla:D

2. Usko. Olen uskovainen, mutta en koskaan tuputa uskoani muille, saati yleensä puhu siitä ulkopuolisille. Ehkä himouskisten mielestä olen siinä mielessä jollain tapaa huono uskovainen, huono esimerkki, ehkä jopa tekopyhä? Mutta uskon Jumalaan ja Jeesukseen. Luen Raamattua ja rukoilen itsekseni. Siinä se:) Muuten olen kuin kuka tahansa tavallinen tientallaaja, niskassani olevaa IKHTYS -kala -tatuointia vielä lukuunottamatta.
3. Tissit. Rinnat. Ketunnokat. Boobsit. Rintani ovat alikehittyneet, ja niillä rassukoilla on ihan lääkärin toteama kehityshäiriö, joten jos jotain saisin itsessäni korjauttaa, ottaisin hieman silikonitäytettä puuttuvien maitorauhasteni tilalle:D Hyvän maun rajoissa tottakai. Tosin tämänkin voi kääntää eduksi; eivätpä ainakaan vanhana roiku:D

4. Unisuus. Olen todellinen ilta-yövirkku, joka vain haaveilee aamuvirkkuudesta (sanamuoto?:D). Edes työssäkäynti ei saanut mun rytmiäni muuttumaan vaikka niin halusin! Argh!

5. Laskentataito. Olen tajuttoman huono kaikessa matemaattisessa. En ole lukion jälkeen joutunut laskemaan juuri yhtään mitään, joten ehkä mun looginen ajattelukyky ei ole nykyään ihan siinä huipussaan ja saatan altistua näin ollen vanhuusiän dementiasairauksille? Totean usein jopa avuttomalle prosenttilaskennalleni "nimimerkillä lyhyt matikka kovalla tukiopetuksella kutonen". Enkä muuten varmana kirjoittanut matikkaa yo-kokeissa:D No way!

6.  Koti. Olen himokotihiiri, ja jopa ehkä hieman erakkokin luonteeltani. Minulla on välillä ollut aikoja, kun olen sulkeutunut vain kotiini verhot kiinni, koska en ole halunnut nähdä ihmisiä:D
7. Olen järjestelmällinen ihminen, joka silti osaa hukata nykyään asioita paremmin kuin huonomman pään ADHD -potilas. Suvussani onkin ADD:  tä, siskoni mukaan lukien. En yhtään ihmettelisi jos minullakin todettaisiin kyseinen tarkkaavaisuushäiriö, mikäli menisin ensin jonkinsortin testeihin asiasta:D Eilen tajusin jo toisen opiskelijakorttini kadonneen pari päivää sitten, kun käväisin julkisilla Hämeenlinnassa. Tai kun joku päivä laskin kätösistäni hiuskorun, ja seuraavana minuuttina en löytänyt sitä en niin mistään! Pistän siis ajatuksissani tavaraoita mihin sattuu, ja suutun tästä todella paljon itselleni, koska olen niin lahopää!:D

8. Liikunta. Olen entinen (todella pahan tason) astmaatikko, jolle pistettiin piippu suuhun lapsena jos vain edes juoksin kerrostalon ympäri. En ole osannut koskaan mitään urheiluun liittyvää, ja koululiikunnasta sain 7-8 numeroita. Vihasin kaikkea urheiluun ja liikkumiseen liittyvää. 1500 metrin juoksutestit kapinoin, eli kävelin ko. matkat noin 25 minuutin ajalla, kädet lökäpöksyjen taskuissa kuunnellen samalla musiikkia. Vaikka peruskoulun yläasteen olinkin pahasti koulukiusattu ja sisältä aivan rikki & itkin illat, mun kuori oli silti kova ja mä kapinoin vastaan. Kamppasin kerran myös pahimman koulukiusaajani tämän pyörällä ajaessa keskelle asfalttia. Naurut päälle. Kiitos ja vähän anteeks.
9. Mulla on Virosta aikoinaan (tarkemmin v.1995) tuotu maakilppari, nelivarvaskonna Vili, joka nimestä huolimatta on osoittautunut vuosien myötä tyttökonnaksi, joka on vieläkin ihan nuori kaveri jolla on elämä edessä:D Malla ja Vili makoilevat joskus molemmat vierekkäin Vilin lämpölampun alla:)

10. Geenit. Mun mummu täyttää tämän vuoden itsenäisyyspäivänä 101 vuotta, täten yhä ja vieläkin yksin kotonaan asuva mummuni on varsinainen teräsmummu, Suomeakin 4 vuotta vanhempi leidi. Mummuni puoliso, minun pappani, kuoli jo kymmenen vuotta ennen mun syntymääni hukkuen Noormarkunjokeen Porissa, jonne putosi kun kevätmaa sortui kotirannalla jalkojen alta. Pappa oli kotoisin Viipurin maalaiskunnasta, Samolasta. Papan puolelta perin äitini kautta tummanruskeat silmäni, ja hieman punertavaan menevän tummanruskean pääpörrönikin. Isäni puolelta sukumme tulee historian vuosien takaa Tanskasta, ja isäni suvusta on tehty ihan sukututkimuskin:) 

Olen ylpeä siitä, kuka olen. Minä olen minä, ainutlaatuinen minä, sinä, hän. Riippuen kuka katsoo ja minusta kertoo:) 

Persoonallista viikonloppua kaikille^^
Toivoo minä, Paula :)

torstai 13. marraskuuta 2014

Vapaampi :)

Miten paljon sitä ihmisellä voikaan olla univelkaa! 

Hei vaan taas kaikille, ja tiedättekö, ei mulla ole tapahtunut juuri arkea kummempaa viimeisen viikon aikana, mutta voi pppojat mä olen nukkunut! Ja siitä syystä tuntuu myös, että alan pikku hiljaa saamaan myös elämäni takaisin:D Työ ei enää vie mun energiaa, mun koko elämää! Oikeesti mä poltin niin itseni loppuun, että lääkärikin sanoi vielä tiistaina, että mun olisi pitänyt tajuta lopettaa jo paljon aiemmin.

Mä olen siis ottanut neuvosta vaarin (ihme sanonta tuokin?:D) ja oikeesti antanut itseni levätä ja chillata!:D Okei koko viikonloppu oli pelkkää kakkua isäinpäivän ja parien synttärien vuoksi, ja maanantainakin saattoi Walking Deadia seuratessa mennä karkkipussi...ja sipsipussi:D Edellisten seurauksena turvotushan on ollut aikamoinen / sitä luokkaa, että sen huomaa varmasti jo muutkin kuin mää itte!
Laskelmieni mukaan söin viikonloppuna viittä eri kakkua...
Liikunnasta en silti ole luopunut<3 Käyn juoksemassa ja paljon. Eilen otin H:n mukaan, ja H vain totesi; "Jaksat sää jo juosta aika kovaa vauhtia ja pitkiä matkoja". Hihi, entinen astmaatikko kiittää<3 Jos mä juoksen jo 3-4 km parissakymmenessä minuutissa, oon kyllä ihan tyytyväinen ettei tuo happi lopu puolessa kilsassa heti kesken kuten aikaisemmin:D Tänään onkin sitten salipäivä<3 Ensi viikosta alkaa gradurutistus...-rutistukset! Iiiks! :)

Eli viikkoon mahtuneita valittuja paloja (joita voi siis seurata myös mikroblogini muodossa eli Instagramissa nimimerkillä @paulakatriinakoo) ;

Värjäytin hiukseni ensimmäisen kerran sitten 04/2013, vaikka mä niin vannoin oman hiusvärini ruskeaan nimeen... No, kyllästymisen raja tuli niin kattoa myöden jo vastaan:D Kävin heti tietty heiluttelemassa uutta tukkaani myös porilaisten kulkureiteillä, juostessa tukkahan hulmuaa niin eroottisesti! No oikeesti!
 Lumikin käväisi jo keskuudessamme, mutta valitettavasti jäi aikalailla yhden yön jutuksi. 
Eli mitäpä vielä...Mukavia koti-iltoja, ystävien kanssa yhdessäoloa. Yhden rakkaan ystäväni kanssa käväisimme heti aluviikon iloksemme (köyhyydeksemme) Ikeassa, jossa ruokailun lisäksi myös löysimme koteihimme kaikkea mukavaa lämmöntuojaa; laatikoita, purnukoita, leipomisvärkkejä, suihkuverhoa, ja kuten nuo kuvissa näkyvät ihanuudet; "käärmekori" filteille, ja ihanaihana lämmin aito lampaantalja<3 (ihan omana mainostuksena oli vielä ainakin toistaiseksi tarjouksessa 19,90e, norm. 39,90;) )

Lisäksi olen hullaantunut nyt joulusta, ja siis kyllä - nyt jo! H:kin eilen totesi kun koristelin kaikkia mun vanhoja purnukoitani, että jouluunhan on vielä pitkälti toista kuukautta:D So?! Ulkona on niin pimeää, ja mulle koti merkkaa turvaa ja lämpöä. Joulu tuo lämpöä vielä inan lisää:) Kun vaan pääsisi taas leipomaankin kaikkea ihanaa, mut vielä en viitsi koska syön kaiken heti itse:D
Kyllä mä hei yritän jälleen syödä hieman terveellisemmin. Ihme jojoilua nää mun ruokavaliot:D Mut hei, fiiliksen mukaan!:)

Seuraavana tiedossa pieni mainostauko/väliotsikko...

-NAILART- 
Nää kynnet insipiroivat mua talvi- ja jääteemasta sen verran, että päätin katsoa eilen illalla Frozen (Elsa) leffan Disneyltä, ja pitää sanoa, että pitkästä aikaa Disney -leffa sai mut pillittämään:') 

Anyways...Mun kaverini perustaa juuri tässä lähiaikoina oman toiminimensä kynsien tekoon täällä Treella, eli mikäli todella todella edulliset ja hienot sekä kimaltavat akryylikynnet kiinnostavat, voi toki mulle laittaa kommenttia/tiedustelua, tai sitten voi ottaa hlöön eli tekijään itseensä heti yhteyttä esim. Instagramissa nimimerkille @satukristiina :) Värivaihtoehtoja, tarroja ja "timantteja" löytyy meinaan niin moneen eri lähtöön, että on todella vaikea päättää minkälaiset kynnet haluaa. Ja kyllä, haluan mainostaa aina omia ystäviäni^^ Näissäkin kynsissä on muuten jopa aitoa simpukankuorihippua;) Me likeyy<3

Jatkuu...
Viimeisimpänä juttuna varmaan tämän kuluneen viikon aikana mulla varmaan onkin tää uusi tatska... :) Mä olen tatskahullu; haluan omat kätöseni tulevaisuudessa mahdollisimman lähes-täyteen erilaisia kuvia, ja mun unelmamieskin oli aina tatuoitu mies. Onneksi mä ja H siis jaetaan kumpikin tää harrastus:) Tää tatuointi oli ensimmäinen oikeesti vähän enemmän synkempi aiheiltaan kuin mikään muu aiemmin ottamani. Mutta painotan tässä kohtaa; kuva on kesken - siihen tulee paljon vielä varjostuksia, silmiin "juttuja", ja kuva tulee yhdistymään ylempään kuvaan "jollain tapaa" :) Maaliskuussa tosin vasta saan jatkoa, eli voin ainakin ideoida vielä ihan rauhassa. Musta tatuoinnit ovat jokaisen oma asia, osa ulkonäköä, mutta sellaista mihin voi itsekin vaikuttaa. Se on tatuoinneissa ehkä parasta:) Sä voit muokata olemustasi vielä enemmän siihen suuntaan kuin haluat. Jos joku sanoo sulle, että sun tatuointisi on ruma, niin voivoi, mitä se siltä toiselta ihmiseltä on pois:D Ihmiset ovat vaan todella usein, anteeksi nyt seuraava sanavalintani, mulkkuja:D Mä olen niin oppinut itse olemaan välittämättä siitä, mitä ihmiset ajattelee. Joskus kun vielä otin asioita itseeni, H:kin sanoi; "Sellasia ihmiset ovat, sun pitää vaan oppia siihen ettet heti tulistu jos joku kusipää sulle jotain ikävää sanoo, aina tulee olemaan sellasta". Toi on vaan iskostunut lujaa mun päähän, niinhän se on! Kiitos rakas avopuolisoni, niinhän se tosiaankin on:)

Nyt mun pitää taas alkaa lähtemään asioille, mutta ihmiset, tujottakaamme mieluummin sitä omaa napaa kuin arvioidaan niitä toisten napoja, eks ni?;) (En ees tiedä mistä tää purkaminen lähti, mut lähti kummiski!) Asennetta peliin!:) Elämä on edelleen <3 ja ihan vaan laiffii!

Ihmisrakasta viikkoa jokaiselle^^

<3:lla Paula

torstai 6. marraskuuta 2014

Ommmm...

Minkään ei tarvitse tapahtua

On hämmästyttävää ja täysin odotuksenvastaista, että minkään ei täydy tapahtua.
Voimme lakata yrittämästä saada jotakin erityistä toteutumaan.
Luopuessamme halusta saada jokin tapahtumaan 
voimme oivaltaa,
että jotakin hyvin erityistä on jo tapahtunut
ja tapahtuu kokoajan - jokaisessa
tietoisuuden hetkessä toteutuu
sinun elämäsi. 


Kokonaisvaltaisesti 

Elämä on tavattoman kiinnostavaa, paljastavaa ja hämmästyttävää,
kun kohtaamme sen kokonaisvaltaisesti
ja kiinnitämme huomiota
pieniin yksityiskohtiin.



Rikkaus tässä hetkessä

On vain nyt.
Emme ole "matkalla" minnekään, vaikka näin uskommekin.
Mikään hetki ei koskaan tule olemaan tätä hetkeä rikkaampi.
Vaikka haluamme kuvitella, että jokin hetki tulevaisuudessa olisi tätä hetkeä miellyttävämpi
tai vähemmän miellyttävä, me emme todella voi tietää sitä
varmuudella.
Mitä tahansa tulevaisuus tuo tullessaan, se ei ole 
sitä mitä odotat
tai ajattelet sen olevan.
Ja kun tulevaisuus on tässä,
sekin on nyt.
Myös silloin se voi helposti jäädä meiltä huomaamatta,
aivan yhtä helposti,
kuin tämäkin hetki.
 


Olet valmis

Tulevaisuus on nyt ja jo täällä.
Nyt on edellisen hetken ja sitä edeltäneiden hetkien tulevaisuus.
Mieti elämääsi.
Se sinä, joka toivoit olevasi tulevaisuudessa,
se olet sinä.
Tässä ja nyt. 
Sinä olet sitä.
Etkö pidä siitä? Kuka ei pidä siitä? Kuka edes ajattelee sitä?
Ja kuka haluaa sinun olevan parempi, toisenlainen?
Onko tämäkin "sinä" sinä?
Herää.
Kaikki on tässä.
Sinä olet jo valmis.


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tämän hippirykelmän vaan halusin teidän kanssanne jakaa, kun tuossa eilen illalla anopiltani lainasin Jon Kabat-Zinnin ajatuksia koonneen suomenkielisen kirjasen "Kotiinpaluu, 108 ajatusta tietoisesta läsnäolosta". Musta niin tuntuu kuin suuri lasti kuraa ja betonia ois ihan ympäri mun kroppaa vierähtäny katuojiin kun tein edellisessä postauksessa mainitsemani vaikean päätöksen koskien mun työtäni. Onneksi olen saanut ainoastaan positiivista palautetta niin monelta suunnalta, miten tein oikean ja rohkean päätöksen, että olen kaikille niille ihmisille enemmän kuin kiitollinen<3

Eilen syvennyin vain omiin ajatuksiini, ja luin siis tätä pientä kirjaa, polttelin kynttilöitä ympärilläni... Jopa graduohjaaja ilmoitti minulle, että "Paula hyvä, lepää hetki, ennen kuin alat taas työstää graduasi":) Ja tiedättekö, se kamala stressiväsymys on kaikonnut musta! Huomasin ja tajusin sen eilen.

Heräsin tänään ihan muuten vaan ilman kellonsoittoa kello viisi reikäreikä ja painuin saman tien 3,5km aamujuoksulle!:) Lenkiltä suihkuun, ja suihkusta herättelemään H ja Malla, tein munakokkelia, paistoin pekonit pöytään kahvin ja leipävärkkien kylkeen. Kohta lähden vielä töissä poikkeamaan, sitten pitää mennä taas vaihteeksi lekurilla poikkeemaan, koska, voi kökkö (!!!), se oli eilen sitä mieltä että mun umppari voisi olla tulehtunut! Se kun painoi kerran vatsaan ni pomppasin tutkimuspöydältä melkein pystyyn:D Ite kun sanoin että "joo ressiä tää kuitenkin on...", niimpä niin:D Toivotaan nyt kuitenkin, ettei olisi mitään, että tarvisi leikkauspöytävarausta tehdä. Illalla on ystäväaikaakin tiedossa<3

Niin ja vielä näihin ajatuspläjäyksiin, äitini ja H ovat molemmat sanoneet, miten tasapainoiseksi oon viime aikoina tullut, kasvanut henkisesti. Vaikka yhä olen todella suorasanainen ihminen niin en enää välitä siitä, mitä muut ihmiset ovat juuri minusta mieltä. Sain työkavereiltakin hieman kommenttia töitteni lopetuksesta, mutta hei, who cares. Tuskin heitä tulen elämässäni enää näkemään sen enempää, elleivät nyt joskus kadulla satu tulemaan vastaan. Mä osaan nykyään ajatella paljon fiksummin, aikuisemmin, välinpitämättömämmin, otan huonotkin palautteet jo hieman huumorilla höystettynä (tai sitten huolesta muita kohtaan; kenellä vaan täytyy itsellä olla todella paha olo). Osaan ajatella pidemmällä aikavälillä, ajatella tulevaan. Mä pyrin olemaan aito, iloinen itseni, ja valitut ihmiset elämässäni sen tietävät. Se riittää:) Mulla on koulukiusatuksi tulleen vahva tausta, se on vaikuttanut mun persoonaani monella tapaa aikoinaan myös todella negatiivisesti (kyllä, mulla on todettu myös epävakaa persoonallisuushäiriö josta oon saanu tietyt hetket kärsiä ja pahasti), mutta myös kasvattanut mut ihmiseksi, joka osaa ajatella muidenkin ihmisten napoja. Mutta toisaalta, jos mulle aletaan ryppyillä, mä olen kuin vereslihalla - heti puolustusvalmiudessa ja voin olla tosi ilkeäkin. Kumman Paulan haluat tuntea, riippuu sinusta;)

This is me, then. MINÄ olen jo valmis<3

Palataan myöhemmin;) 

Ainiin ja P.S.

Kuvamatskua en ole oikein lähiaikoina saanut räpsittyä/aikaan, joten nämä setit ihan Googlesta kopsaamalla;)

maanantai 3. marraskuuta 2014

Burnout.

Jep. Se seinä tuli vastaan mutta elossa ollaan.

Kuten varmaan säännöllisesti mun blogia lukevat tietävätkin, mä olen täyspäiväisesti työssäkäyvä opiskelija. Opiskelija siis vielä ainoastaan siinä mielessä, että gradua vaille muuten valmis maisteri.

Mulle on moni yliopistotuttu sanonut, että venäjäksi kirjoitettava gradu ja työ ovat melko mahdoton yhtälö, mission impossible. Ja niin ne tuntuvat olevankin... Kun otin töistä kunnon vapaat, sain tekstiä heti aikaan! 

...NYT...

Työni on kuitenkin todella paineenalaista ja kuluttavaa, ja moni onkin jo heittänyt hanskat tiskiin ja lähtenyt. Moni työkaveri, kuten itsekin, sairastaa todella usein. Stressi kuluttaa ja uuvuttaa.

Mä en halua valittaa sinänsä, koska mä pidän mun työstä, työkavereista. Ennen kaikkea arvostan sitä, että tässä kohtaa lamaa mulla on ylipäätään työpaikka. En varmasti valittaisi yhtään jos olisin, hitto vie, tajunnut kirjoittaa tuon Iso G:n loppuun silloin kun sitä aikaa oli. 

Moni työkaverini varmaan ihmettelee, miten tuo nyt ei muka selviydy gradu+työ -yhtälöstä. Mutta he ovat (suuri osa) käyneet amkin, tehneet oparin. En halua millään tavalla vähätellä amk -tutkintoja, mutta yhtä yliopistokaveriani lainaten "oikeesti joku opari, ihan ku vaan yks isompi kurssiessee, oon nauranu niitä niin monesti!". Jos joku kysyy, mitä eroa gradulla ja oparilla muka on, no, en viitsi edes aloittaa. Tulee se hlö sitten vaan mielihyvin mun kenkiin ja alkaa raapustaa juttua koneen ääressä kyrillisellä aakkosjärjestyksellä...

Mä en välitä mun tutkinnosta, en koulutuksesta. Mutta kun kerran tuo koulu on aikoinaan aloitettu, niin mähän käyn sen loppuun. I'm not a quitter.

Paitsi ehkä työn suhteen. Mun pitää nyt tarkkaan miettiä tää tilanne, jatkanko enää töissäni. Vastaavia tutkintoja tehdään yleensä yks, työpaikkoja tulee vastaan muitakin.

Lauantaina nimittäin sain niin hirveän hysteeri-itkukohtauksen, eikä se antanut loppuakseen niin millään. Lähdin juoksulenkille ajatellen, että nyt kokoat itses nainen. Ei, kyyneleet valuivat juostessakin keskellä katuja. Ehkä vastaantulijat vaan ajattelivat että mulla on pikkasen vuotavat silmät... :D

Mä sain burnoutin. Mun vatsa on ollut nyt kramppaavampi kuin ikinä aikaisemmin, viime yönä heräsin niin koviin kipuihin, että konttasin keittiöön hakemaan kipulääkkeen.

Mulla elämässä etusijalla on niin moni muu asia, ja terveys todellakin on yksi niistä. Meillä on, nyt näin rehellisesti sanottuna, H:n kanssa mielessä myös perhe-elämän etusijalle laittaminen. Ja kyllä, puhun nyt perhe-elämästä sen perinteisessä merkityksessä... Se on työtä, jota mä toivoisin tässä kohtaa ikää ja elämää saavani tehdä<3

Loppu postauksesta kuvina, joka kuvastaa sitä, miten oon lähinnä mun stressiä purkanut... :D
Mun hienosti lössähtäneet kermismuffinssit:D Tästä puuttuu ne pannarit jotka myös eilen tein!:D Omnomnom!
Viimeisin kuva on muuten kahvila Venlasta Tampereen Kauppakadulla:) Mun personal kynsiteknikko (Beauty Creations) kehui Venlan salaatit maasta taivaaseen, joten perjantai-illasta oli pakko lähteä testaamaan yhtä sellaista. Ja ainakin kana-vuohenjuustosalaatti olikin todella taivaallista, herkullista, sekä vaihteeksi edes jotain terveellistä mun ruokavaliossa lähiaikoina:P 

Tällä hetkellä en kuitenkaan toivo; "kumpa oisin hoikempi" vaan  enemmänkin; "kumpa oisin maisterimpi!". Eh eh!

Toivottavasti paljon enemmän stressittömämpää viikkoa sinne teille ruutujen toisille puolille!:)
~Paula~