Follow on Bloglovin

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Liiku liiku liiku liiku!

Tota Jonnan biisiä kun lauloi joskus lukioikäisenä niin oli kovin hauskaa miltä se oikeasti kuulostaa, kun tuota laulaa silleen liikulliikulliikulliiii... No HEH ja heh.

Tiedättekös, että mulla ei ole hyvä olla. Tai on henkisesti. Fyysisesti ei. En ole taas yhtään tyytyväinen itseeni! Tiedän joo, että jos katson muutaman vuoden takaisia tankkikuvia itsestäni, niin voin olla hyvinkin tyytyväinen. Mutta taas Suvi Teräsniskan sanoin;jos mikään ei (prkl) riitä! Mä valitin tänään töissä heti aamusta lähtien työkavereille, miten turvonnut olo mulla on, miten en halua läskistyä vain töissä persuksillani istuen... Vieläpä sekin fakta samaan pläjäykseen, että olen ottanut tavakseni nauttia melkeinpä joka päivä töissä KISMETTI iltapäiväkahvin kanssa! Hiton KARKKIAUTOMAATTI! Baaad!

Ymmärrän toki sen, ettei valitus koskaan auta tai ole mikään taikasana. Ymmärsin sen viimeistään vuonna 2010 erotessani edellisestä parisuhteestani, ja kun silloin päätin, että enää en ole mikään läski-Paula, nyt riittää. Kuitenkin ja luonnollisesti; silloiset kilot ovat jättäneet (kirjaimellisesti) kehooni arpia, ja iho on tuollainen LÖLLÖ:D Yöks. Tuskin koskaan täysin palaudun sellaiseksi kuin aikoinaan 50 -kiloisena olin, mutta hei, kesä tulossa. Pitäisihän sitä kehdata riisua itsensä vähempään vaatetukseenkin! En sano rantakunnosta mitään, koska työkaverini mukaan rantakunto tulee siitä kun menee biksut päällä rannalle, se on rantakuntoa. 

En ymmärrä miten elämä muuttui ihan parisen kuukautta sitten niin pajon raskaammaksi pelkän työn vuoksi. Käyhän melkein jokainen meistä töissä, jotkut vielä vuorotöissä jne. Silti ihmiset jaksavat. Voi toki olla, että tämä on vain jonkinlaista työelämän aloitusväsymystä, mutta voi läskimätä sentään; eilen esimerkiksi... Poljin töistä kotiin (edes 8 km hyötyliikuntaa päivässä, toinen 4km ylämäkeä..), söin ison lautasellisen ruokaa (aina nälkä), ja menin päikkäreille. Nukuin lähemmäs ellei ylikin kolme tuntia päiväunia, kunnes puoli yhdeksältä illalla H tulee herättelemään! "Oisko jo aika sun herätä..?" NIIN OLISIKO?! Silti nukuin yönkin kuin tukki ja silti yhä ja vielä tänäänkin väsyttää. Näin tämä menee joka ikinen päivä. Olenko mä vain näin väsynyt ja raihnainen ihminen? Vai onko mulla jokin sairaus?! Narkolepsia? En tiedä, mutta tuntuu hyvin epänormaalilta. Ei kivalta:( 

Tässä kuitenkin tänään taas kerran tajusin sen faktan etteivät puheet, valitus ja pelkät aikomukset/suunnitelmat riitä. Tsekkasin ajan kulukseni jo eilen illalla salia, jonne olisi lyhin matka mennä suoraan töistä iltapäivällä. Olen nyt tainnut löytää etsimäni eli tuon salin;) Jopa H:kin sanoi, että voisi hommata tuonne kyseiseen paikkaan jäsenyyden. Kaiken kukkuraksi ja btw, enää viikko kun saamme meidn vauvamme kotiin<3 IIIIKS<3 Koira on myös hyvä mahdollisuus (ja pakote) mennä lenkeille! Mahtavaa. Odotan niin tuota meidän pikku ranskishauvaa:)

Takaisin asiaan. Liikunnasta tulee hyvä olo<3 Koska liikunnasta tulee hyvä olo, itsestä tulee hyvä olo ja voi hyvin. Ruokavaliosta en aio tinkiä enää niin rajusti kuin alkuvuoden tiukassa dieetissäni tein. Jos en nytkään ole kerryttänyt kiloja, niin tuskinpa niitä tulee myöhemminkään samaa linjaa jatkaen - MIKÄLI ja KUN nyt aloitan käymään uudella salillakin:) 

Olisikohan se liikunta myös eräänlainen lääke tähän väsymykseen..?;) Hope so.

Terveisin täältä keskiviikon päikkärisängystä...
Nimim. Hyötyliikkujasta edes nyt ikiliikkujaksi? :D

Ei kommentteja: