Heips ja kivakivaa alkuviikkoa kaikille:)
Mitenkäs viikonloppu on sujunut?:) Meillä on ainakin menoa (ja aurinkoa) riittänyt:) Ja aaatshiu&pärskis! Myös kunnon heinänuhaa:D Herranjestas että nenä valuu ja on tukossa! Tuntuu vähän siltä, että kun yksi allergia elämästä siedättyy niin toinen pahenee. No mutta, antaa nokan tuhista. Muuten ei nimittäin se paljoa tässä kohtaa elämää tuhise! Painan edelleen sen noin 58 kiloa vaikka syön kun possu, perjantainakin grillattiin porukalla tuossa kaverin luona tien toisella puolen, lauantaina saunottiin ja siivottiin, grillattiin lisää, käytiin H:n kaverin luona Kangasalla, jossa siemailtiin viiniä ja pojat kelluivat pihan paljussa ym. Eilen eli sunnuntaina heräsin aamulla aikasin ja menin hetkeksi ylitöihin, mutta tulin ajoissa takaisin kotiin, sillä aurinkoinen ilma houkutteli liikaa partsille;)
Olen ilmeisesti virallisen iän lisäksi niin myös henkisesti ylittänyt sen rajapyykin, että alan todella olemaan kolmenkympin puolella... Mä olen istuttanut meidän parvekkeelle nyt mansikkaa, rucolaa, basilikaa, ruohosipulia, lehtisalaattia, ja kaikenlaisia kukkasia:D Meidän partsilla ei ole mitään fiiniä kalustoa, mutta ei sitä (toistaiseksi vielä) opiskelijakotiin viitsi liikoja satsata;P
Tänään jatkui ja jatkuu näiden tunnelmien jälkeen arki, ja tänä yönä eräs lapsuudenystävänikin majoittuu meillä yökylän merkeissä. Päivän helteen jälkeen taivas räjähti, ja istuimme tyttöjen kesken parvekkeen penkillä viltin alla salamoita bongaillen, kiljuen, ihastellen. Niin kaunista, varsinkin kun salamatkin olivat suuria ja vaaleanpunaisia!:D
Huomenna on taas elämämme yksi tiistai, yksi mahdollisuus ja päivä lisää nauttia elämästä:) Polkea pyörällä hiestä märkänä töihin ja kirota sitä miten vaatteet ovat tarttuneet limaisina pitkin selkärankaa. Pitäisi kuitenkin nauttia tästä toukokuun tuomasta helteestä, sillä taas muutaman kuukauden päästä voimmehan syksyn sarastaessa ajatella; "keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu.." ;P Joskus hammaspesulla voi miettiä, miten paljon tunteja elämästä kuluu kaikkeen niin pieneen ja pakolliseen toimintaan. Miten paljon me naiset tuijotamme itseämme peilistä päivän tai viikon aikana.
Voitko sinä olla tyytyväinen siihen mitä näet?:)
On ihan totta miten Ella Haloo Helsingissä laulaa; "on ylämäki raskas askeltaa, mutta alamäki liian usein katoaa, elä hetki niin kuin huomista ei olisikaan".
Eläkäämme juuri tuon viimeisimmän virkkeen mukaan; eletään hetki niin kuin huomista ei olisikaan<3 Liikutaan, syödään just sitä safkaa kun halutaan, tehdään ihan mitä itse halutaan!
Rakastavaa tulevaa keskiviikkoa ja koko viikkoa
toivoo elämään rakastunut<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti