Follow on Bloglovin

torstai 9. tammikuuta 2014

Kohti ääretöntä...ja sen yli!

Nimittäin yhä terveellisempää ruokavaliota kohti! Voin myöntää painaneeni parhaimmillaan ~88 kiloa vielä vuonna 2010. Muistattehan hobittimaisen pituuteni; se 155cm. Siispä olen kärsinyt merrrkittävästä ylipainosta. Current weight is 62, goal weight ~57:)
Miten 18 -kesäisenä 55 kiloa painanut naisen alku päästi itsensä niin huonoon kuntoon? No, elin "yhteensopimattomassa" parisuhteessa, jonka seurauksena voin kaikella tavalla huonosti. Olin masentunut ja siksi söin. Söin ja siksi masennuin. Valmis oravanpyörä vai mitä? Häpesin itseäni, en ollut enää mielestäni kaunis. Joillekin ihmisille pieni pyöreys sopii - minulle ei. En halua enää vilkaistakaan niitä kuvia joissa olen "XLmilläni". Mutta puhutaanpa nyt tulevasta, kuten olen luvannut!

Olen "jotenkin", ihan vain vähitellen muutellut elämäntapojani ruokavalion suhteen. Olen kuitenkin ihminen, ja biologinen geeniperimäni tai mikä lie, pakottaa minut usein juuri talvisin syömään hirveät määrät. Painoni on siis jojoillut aina +- 5 kilon kieppeillä. Suurin painonpudotusrupeama "tapahtui" kesällä 2012. Se nimenomaan vain tapahtui. Tuon kesän asuin nimittäin kokonaan Moskovassa, ollessani siellä töissä. Tässä tuleekin venäläisten naisten mahdollinen salaisuus heidän upeaan hoikkuuteensa; VÄLIMATKAT! Nimittäin tuona kesänä kävelin, kävelin ja kävelin. Kävelin joka päivä ja pitkiä matkoja vaikka metrokin oli toinen kotini. Jalat olivat usein niin rakoilla, että ne vaativat kerran jopa lääkärin luona vierailua:D Söin ihan "normaalisti" mitä ennenkin, eli herkuttelinkin usein. Usein työmatkalla mennessä tai tullessa nappasin Mäkkärin hampparia, aamupalaa tms, ja sushilla kävin melkein päivittäin. Voisinkin tänne joskus tehdä pienen Venäjä -postauksen, koska minulla on itänaapuriimme suuri viha-rakkaus-suhde. Painoni ei tuolloin tippunut syömättömyyden ansiosta, vaan pelkästään hyötyliikunnan ansiosta. Kävelyä ei siis kannata missään nimessä ikinä väheksyä, varsinkin, jos kaikki muu liikunnallinen toiminta tuntuu nykyisessä tilanteessa liian raskaalta.

Joka tapauksessa...Olen vuoden alusta pitänyt tiukempaa kuria itselleni ruokavalion ja liikunnan suhteen. Olen käynyt juoksemassa. Juokseminen ei varmasti kuulosta monelle mitenkään suurelta elämäntapamuutokselta, mutta minulle se on kuitenkin jo saavutus. Olen nimittäin koko lapsuuteni/nuoruuteni kärsinyt astmasta. Ollessani pieni, ainoastaan jo lapsuudenkotini ympäri juokseminen sai äidin työntämään piippua suuhuni. Siksi nykyään, kun astma on jo aikuisuuden myötä hellittänyt, nautin kun saan oikeasti juosta pelkän kävelylenkin sijaan. Täten saan kohotettua myös aerobista kuntoa.

Lenkkeillyt olen siten, että juoksen kahtena päivänä, yksi välipäivä, ja sitten taas juoksua parina iltana jne. Pakkohan tuota kaavaa ei ole noudattaa, mikäli tekee jotain muutakin;) Tänään olin esimerkiksi ystäväni kanssa salilla. Vietimme pari tuntia kuntoillessa ja hiki virtasi. Tavoitteenani ei (ainakaan tässä vaiheessa) ole mitkään näkyvät lihakset, mutta kiinteämpi kroppa olisi kesäksikin ihan mukava tulos, eikö?:) Palatkaamme aiheeseen ja kaiken kaikkiaan pieniin elämäntapamuutoksiin enemmän itse esimerkkien kanssa huomenissa. Nyt pitää alkaa tutimaan rakkaani kanssa, lihakset ihanan rääkättyinä ja vatsa täynnä terveellistä iltapalaa<3

P.S. Elämä on ihanaa. Liikunta on ihanaa;) 


Ei kommentteja: