Olipa kerran pieni humanistityttö... No apua, ei näin. Näin en varmasti voi aloittaa itseni esittelyä blogien ihmeellisessä maailmassa, jotka ovat minulle entuudestaan aivan vieras juttu. Tosin olen kyllä pieni: 155cm pitkä (paino: yritän pudottaa vielä vähän, katsotaan täällä millä keinoin ja miten onnistun!). Olen myös humanisti; opiskelen Tampereen yliopistossa, mutta en ole vihreä enkä hippi. Pyrin nimittäin kuitenkin olemaan naisellinen nainen. Tai tyttö. Miten sen haluaa sitten määritellä, kooltani ja mieleltäni tulen aina olemaan nimenomaan tyttö. Nainen... No, ehkä iältäni;)
Olen kotoisin länsirannikolta, mutta kuulun jo seitsemättä vuotta siihen ihmisryhmään, joka ääntelee jotenkin; "nääsnääsnääs". Tulen antamaan itsestäni kuvaa enemmän aina sitä mukaa, kun täällä käyn kirjoittamassa tätä omaa diaryani. Tulen kertomaan muuttuvasta elämästäni askel askeleelta ja taakse katsomatta. Elämä on tehty kauniiksi, nautittavaksi, elettäväksi. Olipa kerran...daah! Cogito ergo sum! (= Ajattelen, siis OLEN).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti