Follow on Bloglovin

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Täällä ollaan!

Ihme ja kyllä elossa ollaan vieläkin! Eli ei hätää, en mä tänne unohda kirjoitella;P Haha, eli lähinnä itelle nää lohduttelut, tää kirjoittelu kun on tällaista varsin terapeuttista puuhaa^^

Toivottavasti kaikille kuuluu vaan hyvää ja että kaikki nauttivat nyt näistä ihanista kevään ensimmäisistä päivistä. Vau mikä auringonpaiste! 

Mulla on hieman...sekavia kuulumisia ja menoa nyt muutenkin (niinkuin aina!), mutta katsotaan mitä mä täällä kertoisin, kun kaikkea en todellakaan voi täällä kertoa/vuodattaa...

Lähiviikkoina on tapahtunut paljon kaikkia hyviä, mutta myös todella pahoja asioita. Itelle ja läheisille. Mutta jos mä yrittäisin kuitenkin tällä lorutuksella hakea lähinnä niitä positiivisia asioita arjesta.

Ensinnäkin mun dieetti. Mähän olen aikoinani täällä huudellut etten usko dieetteihin, siis ainakaan omalla kohdallani. Mun kohdalla tuo tammikuussa aloittamani Fitfarmin Weight Loss -ohjelma toimi noin 5-7 viikkoa, kunnes se alkoi kaatua omaan hiilarivähäisyyteensä:D Kun aloitin työt, mun kulutus päivässä nousi huimasti! Mä mittailin tätä energiakulutusta myös työpäivän aikana ihan sykemittarillakin. Mä meinasin alkaa pökräilemään ties missä, vaikka söin (ja treenasin) täysin ohjeiden mukaan. Mikään ei täyttänyt, ja en oo varmaan koskaan ikinä voinut haistaa ympärillä olevia ruuan tuoksuja niin hyvin kuin mitä noina päivinä, kun hiilariaddiktio-riippuvuusoireet olivat pahimmillaan. No, kuinkas nyt näin... Lähdetään vaikka liikkeelle siitä, että en todellakaan tiedä, minkä keskiarvokulutuksen mukaan Fitfarm tekee nuo dieettiohjelmansa ja -ohjeensa. Onko kyseinen ruokavalio tarkoitettu lähinnä sille massalle, joka istuu vain persuksillaan kaikki päivät (näin nätisti ilmaisten) kyseisen ohjelman liikuntamäärien lisäksi? Alkuunhan hiilariton ruokavalio antoi mulle todella energisen ja pirtsakan olon, sittemmin tuo olo alkoi hiipua, ja tarvitsin ehdottomasti lisää hiilareita omaan päivään. Mun jopa käskettiin ostaa perunaa, pastaa tms. mun ruokiini. 

Mutta koska mulla tuppaa lähtemään hieman lapasesta nää asiat, niin oon myös herkutellut niillä huonoilla hiilareilla;/ MÖÖÖÖH. Pidin myös viime viikon taukoa salilta, koska mm. mun selkä meni (thank god hieroja sai sen auki viime maanantain hieronnassa!) ja kaipasin vaan lepoa syistä joita nyt en täällä halua huudella. Tosin, sunnuntaina nyt oli jo pakko mennä salille, ja ai että miten kovan endorfiiniryöpyn mä taas siitä sain! Olin yhtä hymyä ja naurua koko tyttö tuon loppupäivän:) Siitä huomautettiin myös töissä, eli liikunta vaan on niin <3 onnellisuutta lisäävä tekijä:) Tää viikko menee about kokonaan töissä, eilen katselin jo taas vähän graduakin, vaikka voisin itkeä mun ohjaajan käsinkirjoittamille kommenteille - ei niistä jumankauta saa mitään selkoa erkkikään!:'D

Niin tuosta hiilariongelmasta vielä jota tässä nyt olen kokenut; liian vähän hiilaria = ei hyvä tällä kulutuksella, hiilaria ees vähän = heti kauheat hiilaripöhötykset reisissä, pepussa, mahassa, hitto naamassa ja kaikkialla:D Eli mikä ois sitte neidille hyvä?! KU EMMÄÄ VAA TIÄ! Onko kellään vinkkejä? Mä olen epätoivoinen, ja siksi olen nyt sitten lähestynyt yhtä valmentajaakin, eli harkinnassa olisi se ihan oma personal valkku, joka tietäis ja laskis puhtaalla matikalla (josta en tietenkään itse tajua hölkäsen pöläystä), mikä ois JUST mulle passeli valio kulutuksiin nähden, niin arjessa kuin salilla. Mulla kun on (edelleen) hormonaalisena sairautena tuo PCOS, josta mulle on aiheutunut mm. insuliiniresistenssi. Suomeksi jotenkin käännettynä mä himoitsen muita ihmisiä vielä herkemmin sokereita mun kehooni. Tai hiilareita, jotka lopulta pamahtavat aina mulle tuohon vatsanseudulle makkaroiksi:S Aika moni tänä päivänä sairastaa myös sitä kuuluisaa sokerinhimoa jossa ihminen on kamalassa olotilakierteessä, no, sen itsensä eli sokerin kanssa. Päivällä energiatasot hiipuvat ja ihmisiä alkaa väsyttää, sitten tuntuu että on pakko vetää kahvin kanssa jokin patukka tai vastaava, että nopeat hiilarit piristäisivät ja auttaisivat jaksamaan loppupäivän. Kunnes verensokerit taas laskevatkin ja olo on jälleen väsynyt ja surkea. Tästä kierteestä tunnistan niin valitettavan helposti myös itseni:( Mun mielestä ruuanhimo (esim. BED -syömishäiriöstä kärsivillä) voi olla rinnastettavissa melkein ihan huumeriippuvuuteen tai alkoholisimiin. Riippuvuus kuin riippuvuus, joka korkattaessa/aloittaessa lähtee käsistä. Mä en haluu olla yksi niistä, ruuan suhteen!xD Joten, maybe baby, vielä tosissani jatkan sen valkun harkitsemista;) Tässä arjessa ois vaan niin paljon muutakin että voi pojat! Ressiressi!:D Mutta jotta nämä stressitasot alenesivat, taidan tempaista tuon koiran kainalooni ja lähteä kuulkaa pienelle juoksulenkille ihanaan auringonpaisteeseen! Ah, pitkästä aikaa! Ei ole enää kaukana ne päivät, kun saa ihanassa helteessä juosta vähissä kuteissa ja soija pukkaa ihan kunnolla! 

Ihanaa aurinkoista keskiviikon jatkoa kaikille^^ Muistakaa pitää huolta itsestänne<3

-PAULA-

 



 

Ei kommentteja: