(Aihe)kierrätystä mm.kierrätyksestä ja (elämän)kiertokulusta

Mutkikas otsikko - paljon asioita mielessä. Koittakaa pysyä mukana!

Viikonlopulta kertyi taas paljon kivaa pikkumuistoa (ja kauheet hiilariähkyturvotukset + vatsakivut:D); sain toisenkin osa-aikaisen työn, aloitin lauantain sekä sunnuntain aamut reippailla tunnin kävelylenkeillä, nautin auringon keväisistä säteistä ja niiden tekemistä kakkumaisista kerroksista taivaalle - vaaleanpunaista, sinistä hetkeä, oranssia, keltaista. Luin lukurauhan päivänä (siispä eilen) kirjaa, lehtiä ja tein vähän lisää kirjalöytöjä kirjasto Metson kirjojen poistomyynnillä. En ollut kyllä ainut paikallaolija, herranjestas sitä tungoksen määrää! Mutta miten hienoa - kerrankin sai kansa kirjoja parilla eurolla kipale;)  Tässä vilkaisu omiin löytöihini;

Erityisesti iloitsin Nabokovin kuuluisasta Lolitasta, jota en ole vielä koskaan lukenut:) Myös H löysi jotain, enemmän miehelle tärkeää:D

Palataanpas viime viikkoa inan vielä viikonloppua taaemmas... Kävin nimittäin ystäväni kanssa taas ja uudemman kerran kirpparilla!:) Eli kierrätystä, kierrätystä ja ekotekoja ystävät;P Tai vain omaa turhamaisuutta?:D Ehkä niin mutta hei, kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Mitä tällä kertaa sitten jäi käteen?

Mekko, 15e.

Farkkubolero tms, 7e, Esprit.

Takki, Mango, 10e.

Tässä kaverin antamia vaatteita... :)

Kaverilta saadut housut:)

Hihi, siinäpä niitä:) Kesää lähinnä jälleen odotellessa! Kyllästyttää niin jo toi kylmyys -_-

Eli viime viikolla hamstrattiin sekä käytettyjä vaate- että lukukappaleita!:) Tiedättekö mikä muu on kiinnostanut taas pitkästä aikaa?

Tässä ihan omasta päästä noin vartissa räpellelty "teos", kuvaushetkellä vielä myös varsin kesken. Kuten viime postauksessani jo sanottu - olen ihan keskinkertainen piirtäjä ja maalari. Mutta haluaisin ehdottomasti kehittyä paremmaksi. Haaveilen (kun vain valmistun itse yliopistosta ensin) mm. siitä, että voisin jossain kohtaa elämää käydä avoimen yliopiston taidehistorian ja luovan kirjoittamisen kursseja. Mä en ole tähän saakka elämääni koskaan tiennyt, mitä elämältäni haluan. En tiedä, mitä haluan oikeasti tehdä työkseni. Tällä hetkellä nautin työssäni ihmisten seurasta ja teen vähän kaikkea. Tänään seisoin koko päivän hellan ääressä ja kokkailin vaikka mitä soppia:D Mutta kuitenkin... Tästä päästäänkin nyt tähän viimeisimpään aiheeseeni tässä postauksessa - elämään, elämän tarkoitukseen ja omaan "tehtävään", kysymykseen siitä omasta paikasta yhteiskunnassa. Olenko jo hieman dramaattinen?:D Ehkäpä!

Olen nimittäin pohtinut tätä elämäni kysymystä yhä vain enemmän lähiaikoina. Syitä saattavat olle mm.seuraavat faktat; valmistun kohtapuolin, lopetin viimeisimmän kokopäiväisen työni, ja parhaillaan teen aivan eri työtä osa-aikaisena kuin mikään koulutukseni edes vastaa... Mitä mä haluan tehdä? Mun rakas ystäväni Porista avasi tätä ajatusta mulle tovi sitten melko hyvin kysymällä ja muotoilemalla asian seuraavasti;

"Mitä sä tekisit, jos se ei ois rahasta kii?" NIIN! Mä hitto vie haluisin kirjoittaa sen kirjan. Olla vaikka prkl galleriassa tai museossa töissä!:D Ystävä jatkoi vielä tähän; "Niin, sä olet kyllä oikeestikin tosi luova persoona".

Kävipä muuten niin hassusti, että lauantai-iltana kun olimme H:n kanssa ravintolassa syömässä, mä avauduin tästä ajatuksesta rakkaalle avokilleni, ja tiedättekö mitä... Herra itse näsäviisas tuleva insinööri, joka ei voi sietää yleensä ihmisiä jotka "tekevät harrastuksestaan työn, jonkun aivan turhan työn..", tuki mua ihan satanolla tuona iltana! Sanoi, että voisinhan, jos vaan joskus haluan, perustaa sellaisen tai sellaisen mestan jossa saan vain toteuttaa itseäni. Ja kun harmittelin omaa keskivertoisuuttani, toisen reaktio siihenkin oli; "Oothan sä nyt paljon keskivertoa parempi". Vaikka nää olisivatkin vaan sanoja suusta korviin, mut tiedättekö miten hyvältä tuo tuki tuntui?!<3 Kun on joku, joka tukee sun osaamista, unelmia. Oli ne sitten miten "humanistisen turhia" tahansa;)  Niin humanismi. Tuo ikuinen kulttuurin rakastajan kirous:D

"...tuleva työtön humanisti..."

"...joku humanisti..."

"...matalapalkkaiset opiskelijat, koskee varmaan siis humanisteja..."

"...vähävaraiset humanistit..."

Totesipa joku kaveri kerran näinkin; "Mikä v**un humanisti? Mä oon luullu et se on sama asia ku joku humanoidi.." :D

Mä olen kuitenkin kulttuuri(e)n tuntijana ylpeästi humanisti, joka tosin ei pukeudu vihreään anorakkiin ja maihareihin, tai pidä isoja linssittömiä silmälaseja. Henkisesti olen kuitenkin jo yliopistovuosien saatossa kasvanut oman tiedekuntani lapseksi. Sitä paitsi, millainen olisi tämä maailma ilman kirjoja? Ilman museoita ja taidetta? Joillekin arki olisi silloin yhtä köyhää kuin muusikolle kitara ilman kieliä:D Loistava vertaus eikö?! 

Mä sain eilen "asiaani" lisää uskoa hieman odottamattomaltakin taholta, kun luin viimeisimpää Trendiä...

Anna Puu! En oikeastaan lukeudu hänen musiikkinsa kuuntelijaksi ja toiseksi hän on käynyt korkeakoulussa kauppiksen puolta, mutta silti - uskomattoman rohkaiseva tarina unelmien jahtaamisesta ja siitä miten ne vielä on saavutettu! Intohimolla ja tahdolla:) Mäkin haluan tässä ainossa elämässä tehdä juuri sitä, mitä itse haluan ja rakastan. Oli se tie sitten vielä helvetin kivinen tai ei. Siksi mä olen uskaltanut aina lopettaa elämässäni sellaiset projektit, jotka vievät epämielenkiinnollaan omat henkiset voimavarat, mm. se viimeisin työni;)

Tuntuupa jo vähän siltä, että munkin elämä vielä jonain päivänä pääsee oikeille raiteilleen;) Uskalletaan hei kaikki jahdata omia unelmia ja toteuttaa niitä omia lahjojamme, niin me pysytään onnekkaina ja onnellisina ihmisinä jooko?^^ Uskalletaan sanoa turhille ja tylsille, ikäville asioille ei, uskalletaan lopettaa ja muuttaa asioita, omaa arkeamme.

Uskalletaan muuten myös dieettien ohella vetää joskus se napa täyteen niitä hiilareita, niin että napa ja housunnapit paukkuu ja aamulla sattuu mahaan siten, että paukkuu vielä vähän lisää x'D

Lauantaiaamu täynnä valoa ja rakkautta:)

Etanapannu, mmm, voi taivas<3

Nyt kutsuu sauna ja sohva ja telkku kullan vierellä;) Lisätään panoksia ja pelataan kovaa! Elämä voi olla ajoittain haastavaa, mutta, as always, silti niin <3;)

~Paula~