Liian iso kinkku

Hei vaan kaikille ja otsikon nimityksellä viittaan, edelleen siis jouluisissa meiningeissä, ITSEENI!:D Muistatteko, kun parissa viime postauksessani huusin hallelujaa tälle kuulle, kun sitä on niin paljon lempeämpi itseään kohtaan? Sitä sallii itselleen enemmän herkutteluja? No, OLIN ja SALLIN. En ole tai salli enää:D Sen jälkeen kun pari päivää sitten hyppäsin taas vaa'alle! Painoa on nykyään ja kesään verrattuna jopa 4-5kg enemmän!:D Ja voin kertoa, että yhä ja edelleen tuollainen määrä näkyy pienessä 155cm ei-lipputangossani melllkoisen helposti! Oon kokenut taas sen sorttista ahdistusta, ja miettikää, vaan siks, että painon numero alkaa kutosella! Edelleen viittaan psykologien nerokkaaseen ajatukseen siitä, että paino ei sais ihmisen psyykettä kiusaamalla alkaa millään numerolla, vaan paino pitäis ennemminkin jollain lailla pykälöittää:P

Mä en oikeastaan edes tajua miksi mun painonnousu saa mut joka kerta niin paljon ahdistumaan:/ Vaikka juuri viikkoakin aiemmin olin päättänyt, että nyt se on stop, ja syö pizzasi! Mä olen pohtinut tämän oman ilmiöni syitä jo jonkin aikaa. Se, että olen tehnyt jojoliikkeen kilomäärissä; 50->90->60 (ja sen alle), on varmasti aiheuttanut mussa pelon lihoa uudestaan. Pitäisi kuitenkin muistaa sekin, että harvemmin ihmisten pahimmat pelot käyvät toteen jos niihin voi itse vaikuttaa. Mulla on varmasti myös jäänyt päälle jonkin sortin painoidentiteettikriisi. Vaatekaappi on mennyt uusiksi kymmeniä kertoja ja monia kokoja, enkä oikein edes tunne olevani normaalipainoinen vaikka painoindeksi sitä kohtaa taulukossa osoittaakin.

Toinen syy löytyy varmasti meiltä kotoa. Siis perheestä. Rakastan perhettäni todella paljon, mutta meidän perheessä luurankona kaapissa eli vikana on ihmisten kova pinnallisuus. Vanhempani ovat aina olleet hoikkia. Minä ja siskoni olemme taas molemmat käyneet läpi henkilökohtaisen painohelvettimme. Ja meille on sanottu jo LAPSESTA saakka, mikäli olemme vähänkään lihoneet. Korjaus; emme lihoneet, vaan naisellistuneet! Saaneet muotoja. Siskolleni huomautettiin painosta jo 9-vuotiaana, minulle 12-vuotiaana kun lantioni leveni. Mikä on teini-ikäisille tytöille normaalia. Meillä on aina perheessä jotenkin tykätty kommentoida aina ensimmäisenä ihmisten ulkonäköä. Siskoni on repinyt itsensä irti siitä tavasta, eikä enää puhukaan ihmisistä ja siitä, miltä joku näyttää. Itse olen kuitenkin tavassa tiukasti kiinni. Se ärsyttää itseäni. Toki siis kommentoin helposti tällöin myös kauniita ihmisiä, eli annan suoraan ja ääneen palautetta miten hyvältä ihmiset näyttävät. Mä nyt kerron mielipiteeni ääneen ja rehellisesti muutenkin AINA:D Mutta esimerkiksi kun näin isoveljeni viime kuussa pitkästä aikaa, ensimmäinen kommenttini hänelle oli (vielä aivan automaattisesti): Sä oot lihonnu! Miten mua harmittikin ihan sillä samalla sekunnilla mun oma kommenttini! Ja kuten sanoin - se vielä tuli kuin sammakko suusta! Ihan väkisin:/ Nimimerkillä itse neiti pullukka-pinnallisuus!

No, palataanpa aiempaan aiheeseen. Mä olen miettinut syitä, jotka ovat saaneet vaa'an näyttämään oman painoni lähiaikoina mielestäni hieman yläkanttiin.

Huomaatteko juuri tuon mainitsemani pinnallisuuden?:/ Mun valitusta eilen ennen mun ihanien ystävien rohkaisuja ja tukia<3

Mitä mä tein kesällä? Mä pyöräilin aamulla aikaisin töihin, söin säännöllisesti, pyöräilin takaisin kotiin, ja ehkä noin pari kertaa viikossa tein pienen juoksulenkin. Söin hyvin ja herkuttelinkin. Mitä mä en tehnyt kesällä? Käynyt oikein yhtään salilla. Paino vain tippui ja kävi 57 kilossa.

Mitä mä teen nyt? Nukun myöhempään, syön epäsäännöllisemmin mutta en sanois että huonommin tai enemmän. Herkuttelen kyllä joka viikko mutta en tod. joka päivä:D Mä käyn lähes joka päivä joko juoksemassa yhä vain pidempiä juoksulenkkejä yhä vain nopeammalla vauhdilla TAI käyn salilla. Myös salilla juoksen yleensä ainakin minimissään 3km. Mitä mä en tee? No mulle ei tuu enää työmatkojen pyöräilyä.

Vaihdettiin eilen jo joululahjoja murun kanssa, ja sain juuri sen mitä toivoinkin:) Heti käyttöön!

Lopputulos kuitenkin se, että liikun nyt varmasti enemmän kuin kesällä. Käyn taas salilla. Oon käsittänyt, että salitreenikin voi kerätä nesteitä. H on sanonut, että jos mun vatsalihakset on vaan puskemassa "esiin", niin samalla se läskikin siinä työntyy eteenpäin:D Eli turvotusta ja sikspäkki-ihraahan tää mun ihana palloni onkin?!:D En nyt halua olla täysin näin mustavalkoinen asiasta, mutta on mua moni taho näin kyllä rohkaissut. Tosiasiassa kuitenkin itse näen sen vararenkaan, ne ihanat jenkkakahvat jälleen mun ympärillä. Talven lämmikkeinä<3 Vai onko tämäkin psykologista? Kokeilin eilen monia kesällä pitämiäni mekkoja, toppeja, farkkuja... Mikään kappale ei kiristänyt tai näyttänyt juuri erilaiselta päällä. Pitäisiköhän vaan alkaa kohta mittailemaan mittanauhalla omaa kehoa eikä enää punnita sitä?:D

Eikä tässä muutenkaan itsellä mitään hätää pitäisi olla. Mä rakastan juoksemistakin nykyään sen verran, että vaan nautin siitä "melkein lähen lentoon" -tunteesta, enkä siis tee sitäkään ikinä väkisin!:) Ja enää vajaa kuukausi mun Fitfarmin dieetin alkuun! MUTTA kun tässä on se mutta! Nimittäin joulu ja sen ihanat joulupöytien tarjoilut ovat vasta edessä!!:'D Ahahaa! Miten mä oikein selviän tästä kaikesta ihanastakamalasta?!:D Kielsin jo äitiäkin leipomasta joulutorttuja, mutta kun kuulemma "vähän pitää olla" :D Entinen BED -potilas sanoo; "mutko mää en sit osaa lopettaa sitä ahmisista!". Vaikka mun ajatukset saattavat joskus liipata läheltä anorektikon ajatuksia, niin eilenkin totesin siitä mainitsevalle kaverille; MÄ en vois ikinä jättää hyvää ruokaa syömättä! Tai bulimikkona oksentaa sellaista:D 

Eilisiä "mahtuuko?!" -vaatekokeiluja:D

Taas jälleen kerran siis mun pääni sisäinen painokriisiterroristi otti mussa vähän valtaa:'D Kiitos ja anteeksi kaikille tästä purkamisesta. Mut saanko mä silti pitää lähiaikoina parin päivän paaston jos mä haluun? Laittaa kropan vielä oikeen säästöliekille joulua varten ja lipittää pelkkää teetä?:D Sellaistakin oon meinaan harkinnut! Katsotaan kestääkö pokka (tai vatsa!) ;)

Toivottavasti hieman selkeämpää keskiviikkoa kaikille muille!:)

P.S. Tänään on teatteripäivä rakkauden kanssa, ja tää joulukinkku vaappuu katsomaan kalkkunaa! Nimittäin Villikalkkunaa Tampereen teatterissa;P 

P.P.S. Terkut myös viime torstain raakasuklaakurssilta jolla olin kaverini kanssa^^ Kursseja täällä Tampereella järjestää, kuten meidänkin tapauksessamme, mm. kahvila Pikku Paratiisi Hallituskadulta:) Itse opin tällä kurssilla mm. sen, miten ihanaihana limen makuinen kookosöljy kruunaa suklaan maun! Oi nam:) Kokeilkaapas;)