Follow on Bloglovin

maanantai 3. marraskuuta 2014

Burnout.

Jep. Se seinä tuli vastaan mutta elossa ollaan.

Kuten varmaan säännöllisesti mun blogia lukevat tietävätkin, mä olen täyspäiväisesti työssäkäyvä opiskelija. Opiskelija siis vielä ainoastaan siinä mielessä, että gradua vaille muuten valmis maisteri.

Mulle on moni yliopistotuttu sanonut, että venäjäksi kirjoitettava gradu ja työ ovat melko mahdoton yhtälö, mission impossible. Ja niin ne tuntuvat olevankin... Kun otin töistä kunnon vapaat, sain tekstiä heti aikaan! 

...NYT...

Työni on kuitenkin todella paineenalaista ja kuluttavaa, ja moni onkin jo heittänyt hanskat tiskiin ja lähtenyt. Moni työkaveri, kuten itsekin, sairastaa todella usein. Stressi kuluttaa ja uuvuttaa.

Mä en halua valittaa sinänsä, koska mä pidän mun työstä, työkavereista. Ennen kaikkea arvostan sitä, että tässä kohtaa lamaa mulla on ylipäätään työpaikka. En varmasti valittaisi yhtään jos olisin, hitto vie, tajunnut kirjoittaa tuon Iso G:n loppuun silloin kun sitä aikaa oli. 

Moni työkaverini varmaan ihmettelee, miten tuo nyt ei muka selviydy gradu+työ -yhtälöstä. Mutta he ovat (suuri osa) käyneet amkin, tehneet oparin. En halua millään tavalla vähätellä amk -tutkintoja, mutta yhtä yliopistokaveriani lainaten "oikeesti joku opari, ihan ku vaan yks isompi kurssiessee, oon nauranu niitä niin monesti!". Jos joku kysyy, mitä eroa gradulla ja oparilla muka on, no, en viitsi edes aloittaa. Tulee se hlö sitten vaan mielihyvin mun kenkiin ja alkaa raapustaa juttua koneen ääressä kyrillisellä aakkosjärjestyksellä...

Mä en välitä mun tutkinnosta, en koulutuksesta. Mutta kun kerran tuo koulu on aikoinaan aloitettu, niin mähän käyn sen loppuun. I'm not a quitter.

Paitsi ehkä työn suhteen. Mun pitää nyt tarkkaan miettiä tää tilanne, jatkanko enää töissäni. Vastaavia tutkintoja tehdään yleensä yks, työpaikkoja tulee vastaan muitakin.

Lauantaina nimittäin sain niin hirveän hysteeri-itkukohtauksen, eikä se antanut loppuakseen niin millään. Lähdin juoksulenkille ajatellen, että nyt kokoat itses nainen. Ei, kyyneleet valuivat juostessakin keskellä katuja. Ehkä vastaantulijat vaan ajattelivat että mulla on pikkasen vuotavat silmät... :D

Mä sain burnoutin. Mun vatsa on ollut nyt kramppaavampi kuin ikinä aikaisemmin, viime yönä heräsin niin koviin kipuihin, että konttasin keittiöön hakemaan kipulääkkeen.

Mulla elämässä etusijalla on niin moni muu asia, ja terveys todellakin on yksi niistä. Meillä on, nyt näin rehellisesti sanottuna, H:n kanssa mielessä myös perhe-elämän etusijalle laittaminen. Ja kyllä, puhun nyt perhe-elämästä sen perinteisessä merkityksessä... Se on työtä, jota mä toivoisin tässä kohtaa ikää ja elämää saavani tehdä<3

Loppu postauksesta kuvina, joka kuvastaa sitä, miten oon lähinnä mun stressiä purkanut... :D
Mun hienosti lössähtäneet kermismuffinssit:D Tästä puuttuu ne pannarit jotka myös eilen tein!:D Omnomnom!
Viimeisin kuva on muuten kahvila Venlasta Tampereen Kauppakadulla:) Mun personal kynsiteknikko (Beauty Creations) kehui Venlan salaatit maasta taivaaseen, joten perjantai-illasta oli pakko lähteä testaamaan yhtä sellaista. Ja ainakin kana-vuohenjuustosalaatti olikin todella taivaallista, herkullista, sekä vaihteeksi edes jotain terveellistä mun ruokavaliossa lähiaikoina:P 

Tällä hetkellä en kuitenkaan toivo; "kumpa oisin hoikempi" vaan  enemmänkin; "kumpa oisin maisterimpi!". Eh eh!

Toivottavasti paljon enemmän stressittömämpää viikkoa sinne teille ruutujen toisille puolille!:)
~Paula~

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Gradu ja oppari eivät olekaan sama asia, sillä oppari vastaa kandia. Se ei silti tarkoita etteikö senkin tekeminen olisi rankkaa! Riippuu ihan tutkinnosta ja työn laajuudesta, kuten gradukin. En vähättelisi opparia, varsinkaan jos ei ole sellaista itse tehnyt...

Unknown kirjoitti...

totta, eräs ystäväni juuri eilen sanoi, että oppari vastaa kandia.. kandin olen,senkin venäjäksi,kirjoittanut jo v.2010, se oli n.parikyt sivua. Ja siitäkin kypsyysnäyte. Mä maksaisin mitä vaa et gradu ois enää nii pieni homma:D Mutta en tosiaan sinänsä voi amk-tutkinnosta sanoa, kun itse en ole sen tason koulutusta käynyt.. :)

Belle kirjoitti...

:D Mun oppari oli 90 sivuu ja sen tekemises meni puol vuotta testeineen! Tää siis inssipuolel

Unknown kirjoitti...

kyllähän noista voi jos haluaa tehä,gradustaki vaikka kokonaisen romaanin toisella sadalla sivulla.. mut mikä missäkin koulussa ja amkissa riittää. tunnen myös inssejä jotka o väsänny opparin 2 viikossa, ja inssejä joiden oppari ollu 20s. mun paras ystävä tehny gradua huhtikuulta täyspöiväsesti ihan työpäivän tuntien verran. hän ei käy töissä? gradua on n.80 sivua ja silti se vieläkään ohjaajalle kelpaa. ja hänellä on sentään äiti venäläinen. kyllä se venäjäks kirjoittaminen tieteellisellä kielellä sosiolingvistiikasta, kaksikielisyydestä, interferenasiteoriasta jne on aika rankkaa yksikieliselle suomalaiselle - vaikka venäjää opiskeltu jo tovi onkin.

Unknown kirjoitti...

ja anteeks kirjoitusvirheeni, tarviin kynsihuollon pikaisesti xD

Maria kirjoitti...

Meillä ei onneksi vaadittu noin paljon pari vuotta sitten.. En oo ennen kuullut moisesta! Aika hurjaa. Onnea projektiin! :)