Follow on Bloglovin

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Somebody put something in my candy!

Hei vaan kaikille, kirjoitan ihan nopeasti tänään, sillä olen ihan sängynomana tällä hetkellä, ja miehen saapuessa kotiin mä yritän lähteä sen mukaan juoksulenkille ja illalla kokata jopa jotain kunnon ruokaakin syötäväks...

Perjantaina nimittäin vietettiin tyttöjeniltaa! Mies lähti omille menoilleen (se vielä kysyikin; "Koska mun oikeen pitää sitte häipyä";) ja "vanhat" yliopiston humanistitytöt jo vuodesta 2007 saivat rauhassa vaihtaa kuulumisia, nauttien kakkua ja limua. Ja kyllä, limua! Kukaan ei juonut/jaksanut juoda alkoholipitoisia juomia - oli kiva vain nauttia selvänä yhdessäolosta, nauraa, muistella, ja miettiä miten me kaikki ollaan vuosien myötä muututtu, ja miten aina hienosti elämässä pärjätty (siis vaikka vaan humanisteja ollaankin!). Osa on jo valmistunut, osalla (hip!) vielä se gradu on työn alla ja kesken, mutta silti kaikki meistä oli jo löytänyt sen jonkin oman paikkansa tässä elämässä ja yhteiskunnassa:) Ollaan me jo hei niin aikuisia:')


Kuvat siis alkuillasta ennen kuin kukaan (parasta ystävääni lukuun ottamatta) oli vielä edes saapunut paikalle:) Mä niin tykkään järkätä tuollaisia iltamia - nautin kun saan leipoa, kokata, siivota, järjestää, valmistaa ja valmistautua. Vaikka ei mitään isoa olisikaan. 

Mutta arvatkaapas tuon perjantai-illan seuraukset? Kuten sanottu alkoholia ei nautittu, mutta sokeripitoisia leivonnaisia ja karkkeja kyllä senkin edestä! Ja niitä kaikkiahan jäikin vielä perjantailta, eli naps, naps naps...  Toi on siis sitä kun Paula kävelee keittiön pöytien ohi ja ottaa joka kerta irtaria suuhunsa... Tuosta vähän sipsiä, tuosta ruisnappeja, ja ai että onhan tota kakkuakin vielä pala jääkapissa! 

Mun piti tänä viikonloppuna mennä salille. Mun piti juosta. Mun piti todellakin kirjoittaa gradua. Kaikki jäi vaan pitämiseksi, koska mulla, hyvät ihmiset, on niin järkyttävä sokeridarra! HYI OLKOON JA YÖK. Oon melkein alkanu jo itkeekin tän vuoksi, joka tosin sekin varmaan menee sokerin aiheuttaman alakuloisuuden piikkiin. Tää on vielä pahempaa kuin alkoholin aiheuttama krapula:( Että sikäli ois ehkä pitänyt vaan hankkia pöydät täyteen punkkua eikä kakkua!:D Mä olen vaan nukkunut, maannut, kärsinyt ihottumista, päänsäryistä, lihassäryistä, turvotuksesta, ainaisesta janosta, nälästä, alakuloisuudesta. 

Ihan oikeesti tätäkö se sokeri saa aikaan?! Miten mä ennen olen selvinnyt naposteluista? On tunne kuin joku ois pistäny jotain mun juomaan, mut tässä tapauksessa vaan karkkiin!

Mieskin meni jo salille, mä vaan hourailin jotain omaa sängyssä kun se tuli herätteleen joku aika takasin; "MITÄ TAPAHTUU? MITÄ, MIHIN MEET? AIJJAA, JOO, MÄÄ NUKUN, OON KIPEE" :DDD Nyt alan vähän selviimään, tosin hedarilla höystettynä. 
Mikäli joku teistä siellä ruudun takana kärsii samoista oireista, niin tehkää nyt herranjumala sama teko kun mä noin puolisen tuntia sitten;

HEITTÄKÄÄ NE KARKIT ROSKIIN, juokaa litroja vettä, ja koittakaa mennä tonne paskailmaan lenkille... Kyllä me selvitään vielä ensi viikkoon!:D

Eli...lenkille mars, palataan taas;)

~Paula~

Ei kommentteja: