Nichego osobennogo.

Tämä siis po-russki latinalaisittain translitteroituna ja tarkoittaa "ei mitään erityistä". Eli ei mulla niin asiaakaan ole, kirjoittelen kuulumisia kun pojat taas meillä saunoo ja apinoi:D

Oon viettänyt tässä oikeastaan vaan omaa luksuselämääni;

ollut viihteellä

nähnyt kavereitani

rakastanut

saanut siskolta isomman parisängyn (<3) 

fiilistellyt joulua ja ostanut lahjan murulle

lahjonut itseäni

lue siis; shoppaillut
kokkaillut ruuat itse
leiponut

juossut

tai ollut salilla

kirjoittanut gradua ja

saanut siitä hyvää mieltä

sekä ylipäätään voinut hyvin:)

Oon tällä hetkellä elämäni voimissa miinus mun talvinen rutikuiva iho (joka on tosi buu koska näytän kuivuusryppyineni ihan kolmekymppiseltä ja ööh enkö mä jo kohta sitä ole?!:D).

Varsinkin tää päivä oli aika kiva ja ehkä vähän jännäkin:) Aamu alkoi nimittäin täältä...

Eli aamuysiltä olin jo Ilves -hotellin aulassa juomassa entisen kollegan seurassa espressokahvia (hitto että on säälittävän pikkuruinen kahavee!), eli siis eräs turkulainen myyjäkollega kenen kanssa tuli useasti juteltua työn puolesta aina vain puhelimessa, oli sattumoisin työmatkalla Tampereella:) Päätettiin nähdä, ja mm. puhuttiin miks lopetin jne:D On aina jännä nähä tyyppejä, joiden kanssa juttelee paljon virtuaalisesti, mutta ei ole ikinä nähnyt ko.tyyppejä livenä:) Vähän kuin sokkotreffit mutta ööö ei kuitenkaan!:D Mä sain myös kuulla että olen hyvässä kunnossa ja että mulla on nätit silmät^^ Tuitui! Hivelee aina varatun naisen itsetuntoa:D Niinkuin seuraavakin;

Mulla oli ihan tyhmä olo, kun toinen oli puku päällä työmatkalla hotellissa. Minä, yli 10v nuorempi nainen ilmestyn arkilookissani, mies tarjoaa kahvit, ja vie minut myöhemmin vielä 14 kerrokseen huoneeseensa (huomenna muuten mm. Torni -hotlan Moro Sky Barissa vierailua eli jälleen korkeita paikkoja!) ihailemaan Tamperetta yläilmoista. 10 minuuttia kuluu ja palaamme takaisin aulaan. Hissikeskustelu;

Mitähän toi respa musta oikeen ajattelee?!

Nooo kymmenen minuuttia, en mä nyt ihan niin nopee oo...

Ahhahaaa jaa eiks se o jo aika perus... :D

Seuraavan tunnin shoppailin Koskarissa, ja palasin aulaan oman mieheni kanssa vaatekauppojen kassit kädessä (respan ajatukset "aa taisi tyttö saada päivän tilin..."), sillä olin unohtanut vaihteeksi tällä erää korvalappuni kahvilan penkille...Tällä kertaa mukana eri mies:D Erittäin fiksu olo tuli!

No joo. Ilotyttöilyt sikseen. Seuraavana ohjelmassa oli lounas thai-raflassa (ja meillä siis suunnitteilla matka Aasiaan kun valmistun, koska MUN ISKÄ ON LUVANNU MAKSAA:D)...

No, tuo rasva-annos onkin jäänyt tähän saakka päivän ainoaksi ateriaksi. Ensinnäkin Seppälän sovituskoppien valot sai mut kauhistelemaan mun pylleröni appelsiini-ihoa, HYI kun yökötti! Vaikka paino ei paskasta nousisikaan, niin vaikuttaa se vaan monella muulla ikävällä tavalla ihoon! Huh kuulkaa leidit!!:D Siitä syystä tänään siis...

illan kruunasi ihana salitreeni<3 Mun jalat ovat takareisien kohdalta tällä hetkellä elämää niiin jumissa ettei mitään rajaa! Kaukana ovat ne vanhat jooga-ajat kun pystyin taipumaan vaikka miten "pitkälle" :D

Mut vaikka työtä nyt omasta valinnasta taas ei oo, oon niin saanut elämäni takaisin ja koen vähävaraisemmankin elämäni tällä hetkellä aikas luksuksena:)

Eli oikein luxus-viikonloppua vaan kaikille teilleki!:)