Kukkuu kuuluuko kuulumisia?!

No nyt kuulette!

Anteeksi vain pitkähkö poissaoloni täältä blogini parista. En oikein edes tiedä mistä alottaa, niin paljon on todellakin ja yksinkertaisesti tapahtunut. 

Mun elämä meinasi lähteä turvallisilta raiteilta sivukaistoille. Aivan yllättäin ja lujaa. Huonostihan siinä meinasi käydä; meinasin ajaa ojaan. Liiallisiin henkilökohtaisuuksiin en mene, mutta halusin suuria muutoksia elämääni, ihan itse. Aloittaa monia asioita alusta, päästä eroon mukana roikkuvista ongelmista.

Aloitetaan jonkin asteisista lähtökohdista...

Mähän halusin hankkia yhtäkkiä mulle ja H:lle uuden asunnon. Saunallisen, pihallisen. Ihanan. Sitten sain sen asunnon minkä halusinkin.

Mä olen päättänyt valmistua vihdoin maisteriksi. Nyt mä teen tän 7 vuoden homman loppuun ja päätökseen kunnialla.

Mä olen antanut mennä, eli oon nauttinut ruuasta äärettömät määrät, oon syönyt, syönyt ja syönyt. Niin ihanaa! En ole edes stressannut jälkeen päin mässäilyistäni yleensä niin kaavamaisella huonolla omalla tunnolla. Mahahan menee joka tapauksessa viimeistään synnytyksessä pilalle, eikö niin xD Hahahaaa no onhan niitä poikkeuksia sääntöön -tapauksia, mut ihan saletisti en kuitenkaan kuulu siihen porukkaan:D 

Noh. Jossain kohtaa tuntui, että palan loppuun. Muutto on perseestä, stressaavaa, liikaa kamaa. Liikaa hetkellistä rahanmenoa! Vanhakin koti oli koti ja ihana. Surullista jättää se.

En saa gradua tehtyä; en osaa, en ehdi enkä vain kykene! ARRRRGH ja mahdollista hiusten putoamista:D

Okei no... Kyllähän tässä näyttää taas läskimmältä kuin pitkiin aikoihin. Yäk. Ällöttää ja ahistaa!

---- Sitten päätin; negatiivisuus seis. Muutto on ihana asia, uusi koti uudet kujeet, saa järjestää kaikki uudelleen, kauniisti uuteen yhteiseen kotiin paikoilleen. Hei haloo mää itte!

Mä osaan, pystyn ja kykenen. Mä sanon hyvästit yliopistolle ja piste. Teen itseni ja ehkä jotkut muutkin läheiset ihmiset mun ympärillä vielä ylpeäksi^^

Mitä sitte jos oon kerryttänyt hieman kesäistä painoa? Elämästä pitää nauttia, ja nyt nautin taas liikunnastakin muuten pitkästä aikaa ihan antaumuksella. Oon käynyt pyöräilemässä, juoksemassa, kyykkäilemässä. Mistään ei saa tehdä niin vaikeaa, ei herranjumala SYÖMISESTÄ saa tehdä niin vaikeaa ja stressaavaa tässä yhdessä ainoassa ihmiselämässä! Ruoan avulla me pysytään elossa. Eikä ehkä ainoastaan vain fyysisesti; mikäs sen parempaa kun aamun kaurapuuron sijasta voi nauttia viikon ajan kunnon vehnäistä mannapuuroa mansikkakiisselillä, töissä napsia salmiakkikarkkeja kun tuijottaa koko päivän tietokoneen näyttöjä. Tai kun pääset töistä rättiväsyneenä kotiin ja niin nälkäisenä että voisit vetäistä kokonaisen hevosenruhon suuhusi, sitten saat sen kunnon rasvaisen pekoni-jauheliha makaronilaatikko äijäaterian eteesi lautasella... Voisiko sitä tuntea olevansa enempää elossa, mitä hä?:D 

Nyt lähen juoksemaan. Täällä siis ollaan, hetkellisen tuplaylistressin jälkeen; elossa & energisenä:)

Energistä tulevaa viikonloppua jokaiselle^^

P.S. Muita kuulumisia kuvissa... ;)