Sopivasti sopiva

Hei kaikille! Viimeinkin täytän lupaukseni kertoa omista kokemuksistani painonhallinnan suhteen; miten aikoinaan laihduin lopulta n.30kg (miten ikinäkään lihoin ensin 40kg?!), ja miten en enää päästä itseäni samanlaisiin mittasuhteisiin, vaan hallitsen painoni ainoastaan pienin heilahduksin siinä 57-62 kilon välillä.

Olipa kerran lukiolaistyttö Porissa, jonka paino heittelehti lähes aina alle 60 kilon, 53 kilosta yleensä maksimissaan siihen 58 kiloon. Nuorena moni koulun yökötysruoka (nuoret, arvostakaa oikeesti sitä ilmaista ruokaa!!) vaihtui kaveriporukalla Hesen mättöihin ja monesti mättöily jatkui vielä lintsaritunteihin. En kuitenkaan alle 20 -vuotiaana juuri lihonut, vaikka en edes harrastanut mitään liikuntaa, lukuunottamatta pakollista hyöty sellaista. Koulumatkakin taittui 15km päästä bussikyyditse.

Lukio päättyi 2007, ja nuori 19 -vuotias nuori nainen muutti ainoana koko lukionsa tutusta kaveripiiristä Tampereelle. Kaupunkiin, jota ei tuntenut ennestään paitsi Särkänniemen ja sen delfiinit ja laitteet:D Tyttö masentui, oli yksinäinen, kaipasi silloista poikaystäväänsä kotikaupungissa. Perhettään, kavereitaan. Entistä ollutta. Helppoa ja lukujärjestyksellistä lukioelämää. Koulupäivät yliopistolla olivat pakkopullaa ja jäykkiä, vaikeita. Paljon ihmisiä, aikuisia sellaisia, ei yhtään hauskaa ja kaveresuhteitakaan ei uskallettu muodostaa.  Kotona vastassa odotti tyhjä yksiö, ei perhettä kenen luokse poiketa. Syömään esimerkiksi äidin valmistamaa lounasta. Yliopistossa ei tehnyt mieli syödä yksin, ja monen vuoden koulukiusaus yläasteella oli opettanut todella pelkäämään ihmismassoja. Teininä aina joku nauroi tyttöä ruokajonossa, katseet ja ilkeät sanat seurasivat aina tytön ruokapöytään saakka. (Kerran tyttö kyllä hermostui itsekin likaisen servetin tunkemisesta niskaan, ja heitti tulikuumat hernekeitot ja lautasen tempun tehneen pojan naamalle. Tietenkin vain yksin tyttö sai jälki-istuntoa mutta se siitä... :D)

Yliopiston ensimmäiset vuodet tyttö purki ahdistustaan ja yksinäisyyttään ruokaan. Toki asiaa pahensi se, ettei tämä viitsinyt (eikä ehkä vielä niin osannutkaan) valmistaa kalliista elintarvikkeista jotain perus kotiruokaa itselleen, vaan tilalle tulivat jokapäiväiset einesruuat. Pikkuhiljaa jo ensimmäisestä yliopistovuodesta lähtien, kilot kertyivät kovaa tahtia. Ekana vuonna 10 kiloa, toisena 10 kiloa, kolmantena vielä yhdet 10 kiloa. Vuonna 2010 tämä neitonen, minä, painoin n.90 kiloa. 155cm pituisena leidinä, tuo määrä on valtava. Muistan kun selkääni alkoi vaivata, jalkoihin sattui ja selkäni valui pelkkää hikeä jo 100m pituisilla ruokakauppareissuilla. 2010 syksystä erosin 4v kestäneestä parisuhteestani, aloitin itsenäisen elämän. Pakotin itseni tekemään asioita, matkustin kavereiden kanssa, vietin aikaa erilaisissa tapahtumissa. 2010 ja 2011 aloin tehdä elämääni muutoksia. Aloin kokeilla ja valmistaa itselleni erilaisia kotiruokia; kaalikeittoa, salaatteja, kanaa ja riisiä. Perussettiä. Kesän 2011 aloin kävelemään. Kävelin joka paikkaan ja jatkuvasti. Noihin aikoihin sain Tampereella ensimmäisiä tosiystäviä, ja aloin viettää heidän kanssaan aikaa. Perustin oman elämäni perustan ja tukijalat, oman perheeni Tampereelle. 

Keväällä 2012 lähdin vajaaksi 4 kuukaudeksi töihin Moskovaan. Yksin. Junalla. Vuokrasin yksin ja itsekseni asuinhuoneen Moskovasta. Halusin elämääni jotain aivan uutta, uusia kokemuksia. Kesällä 2012 tapasin niin paljon mahtavia ihmisiä, uusia ystäviä, koin ja näin todella paljon asioita, että voin helposti sanoa kesän 2012 olleen tähän menneistä paras koko elämässäni. Kesäkuussa 2015 tätä ihanaa ihmiskuntaa kokoontuukin yhdessä Helsinkiin jälleennäkemisiin, maltan tuskin odottaa<3 Eniveis, tuon kesän 2012 aikana laihduin 10 kiloa, ja Suomeen palatessa Lahden junalaiturilla seisoi jo aivan erinäköinen tyttö. Miten laihduin yhdessä kesässä 10 kiloa? Laihdutinko itseäni tarkoituksella? Vastaukset ovat: Kävelemällä ja en. Päiväni Moskovassa alkoivat usein aikaisin aamulla. Marssin metroasemalle, metroasemalta töihin ja aloitin päiväni useiten iainoastaan helvetinmoisen kokoisella kupilla kahvia. Lounas, joka töissä oli tarjolla puolenpäivän aikaan, oli minun lautasellani aina ihan s****nan suuri. Söin joka arkipäivä valtavan lounaan jonka avulla jaksoin loppupäivän. Harvoin kävin kaupassa hakemassa asunnolle mitään  syötävää. Mutta uskokaa tai älkää, tuona kesänä söin myös Big Maceja enemmän kuin koskaan koko elämäni aikana yhteensä. Kävelin siis edelleen paljon. Kuvitelkaa Euroopan suurimman kaupungin välimatkojen matkat... Ne vaan piti kävellä:D Sama meno jatkui jälleen vuoden 2013 kesällä, laihduin tosin enää n.5kg ja olinkin Moskovassa tällä erää vain parisen kuukautta. 

Alkuvuodesta 2014 ja tämän vuoden alussa olen, kuten tiedätte, pitänyt ahkerasti huolta kuntoilupuolesta ihan kuntosaleilla asti. Kävely on muuttunut suurimmalta osin juoksuksi jne. Tosin nyt kun olen pitänyt parisen kuukautta taukoa kuntosalista, olen perjantaina menossa tutustumaan mahdolliseen uuteen rakkauteen:) Edellisen salin jäsenyys kun lähenee loppuaan. Syy siihen miksi aina pelkkä kävely ja laihdutus eivät ole yksinään hyvä juttu on tämä: kun huomaat säärtesi olevan about reisiäsi paksumpia, on aika parantaa lihaskuntoa! Olen tästä myöhemmin käynyt keskustelua erään pt:n kanssa, joka totesi, että olen aikoinaan varmasti menettänyt jokseenkin paljon lihasmassaa, koska painoni tippui (vaikkakin hitaasti mutta niin rajusti eli paljon) muutaman vuoden aikana lähestulkoon pelkän kävelyn ansiosta. Huomaan tämän saman seikan taas tälläkin hetkellä - pari kk ilman salia ja kuntoni on jälleen romahtanut, juokseminenkin vaatii paljon enemmän ponnisteluja, koska reisilihakseni eivät ole saaneet säännöllisesti treeniä. Keväällä mulla oli jalkaprässissä sellasta noin 120 kiloa rautaa, joka oli vielä sellainen jolla jaksoin tehdä kepeästi hommia:D

Kuntosali on siis mielestäni hyvä "laji" niin monella tavalla; sitä voi harrastaa isompikin tahvo jolla ei ole aerobisessa liikunnassa niin hyvä motoriikka/koordinaatiokyky kuin lahjakkaimmilla kanssasisaruksilla. Itse olen juuri tällainen tahvotoope. Aikataulun saat päättää itse jne. Ylipäätään saat olla omien rajojesi vartija ja herra. Kuntosali muokkaa kehoasi, ylläpitää lihasvoimaasi ja usein täten ryhtisikin on terveempi sekä säästyt ikävimmiltä kivuilta ja jumeilta. Täällä taas neiti jumipetteri... Hyi hitto kun selkä on hajalla istumisesta!

Mitä ruokaan tulee... Miten mä nykyään syön? En läheskään niin terveellisesti kun haluaisin. Tai verrattuna miten söin Fitfarmin dieetillä - olo oli puhdas, hyvä, ja virkeä. Nyt...olen pistänyt kuulkaa naamaani jäätelöä, munkkeja, suklaata, patonkia, on hesemättöä, ym ym. PASKAA. Mutta joskus se vaan on hyvää. Okei, mulla on väsynyt olo, mun naama on kalpea ja väsähtäneen näköinen, reisissä selvästi enemmän appelsiinipintaa. Paino ei kuitenkaan ole noussut. Eli, rasva ja sokeri tukkivat kroppaasi, uuvuttavat sitä, ja itsekin näen herkuttelujeni seuraukset juuri ihanan sopivasti näin kesän kynnyksellä<3 JÄLLEEN:D Lohdutuksen sanana voin kuitenkin kokemuksesta kertoa; tilanne korjaantuu nopeastikin kun tekee pieniä muutoksia arjessa, plus kipaisee vaikka sielä salillakin edes kerran pari viikossa;) Mutta siis pointti - en ole kerryttänyt silti pa-i-no-a ! ! vaikka olenkin antanut itseni herkutella. Eli herkuttelu ei ole maailmanloppu! Siihen, miten muutama vuosi sitten vielä söin, olen kuitenkin tehnyt elämässäni pysyviä muutoksia. Verrataanpas seuraavia vaihtoehtoja;

a) 

• jogurtteja (eri makuja; mustikkaa, banaania, mansikkaa...)
• lihapiirakoita
• nakkeja snäkseiksi ja lihiksiin
• täyssokerilimppariaaaaa !!!
• pastaa
• halpaa sika-nauta jauhelihaa

b)

• raejuustoa
• munia
• Pepsi Max 
• perunaa
• porkkanaa
• kiinankaalia
• punajuurta
• retiisiä
• naudan/hevosen jauhelihaa (okei joskus myös halvempaa sika-nautaa)
• maustamatonta rahkaa
• sokeroimaton mehukeitto
• kalaa

Siinä siis entinen jääkaappini tavallinen sisältö vs. nykyinen, ihan siis tämän hetkinen jääkaappini (-mme) sisältö. Jos siis joskus itsekin ihmettelen, miten en ole herkutteluistani lihonut, syy on varmasti tässä! Ne pienet pienet muutokset, herkulliset muutokset, joita ei enää edes tule ajatelleeksi! Ja meillä on siis yleensä näin, ei vain ainoastaan nyt.  Syön kunnon ruokaa edelleen yleensä kaksi todella suurta annosta päivässä, plus kahvit, ehkä aamupuurot marjoilla ja raikkarilla, plus ehkä leipää illalla jos meillä sitä on. Saatan syödä toki myös pastaa, riisiä, paistinperunoita. Mitä sitten? Kotiruokaa rennolla otteella<3 Tässä siis oman paremman elämäni tarinaa muutaman vuoden ajalta, en viitsi sanoa että "vinkkinä" kaikille jotka haluavat laihtua, sillä mielestäni painonpudotuksen tai sen hallinan tien ei tule olla kenelläkään tiukasti etukäteen määritelty tyyliin "nyt teet näin ja näin". Tai okei, voit tehdäkin niin ja niin, mutta tulos ei välttämättä ole pysyvä. Itse koen painonhallintani olevan paras rennoin ottein, sopivin määrin liikuntaa, oli se sitten mitä tahansa. Painoni on nykyään lähes vakio, 58kg. Se oli jo jossain kohtaa jopa 56kg, sitä ennen jopa 62kg. Tuntuu, että ihmisellä on ehkä olemassa se jokin peruspaino, johon keho aina pyrkii itsensä saamaan. Tasapaino. Ja muistakaa, ihminen lihoo noin kolme kiloa pysyvästi täytettyään 20 vuotta. Eli tuskin enää koskaan voisin muutenkaan olla se pikkuinen, 53 kiloinen Paula kun joskus NUORENA olin:'D 

Rennoin ottein pallerot! Ja pallerolla en viittaa ylipainoon;) <3

Loppuun mietteitä ja erittäin hyviähuonoja kännykkäkuvia arjestani;

Tässä viime vklopun siikasalaattia<3

...ja uusia perunoita rehellisellä voikastikkeella!

Kauniita värejä<3

Mallerokin kävi menettämässä maanantaina naiseutensa<3 Meidän mussukka!

Olen (gradumatskujen lisäksi) lukenut lähiaikoina ihan simoperttinä! Mennyt liki 10kirjaa varmaan kuukaudessa ja nyt listalla nämä ihanuudet.

Äitienpäivänä matkustin yksikseni äitiä ja mummua moikkaamaan Poriin<3

Instasta tuttuja kuvia Kirvatsin eli Kirjurinluodon lenkiltä, jossa sinitiaiset olivat yllättävän kesyjä<3

Ja lopuksi jotain mietittävää meille kaikille!

 -Paula-